Sea Horse Week Hanko, part 1

Heti alkuun suuret pahoitteluni pitkästä kirjoitusvälistä! Olin koko viime viikon Hangon Sea Horse Weekiä järjestämässä ja päivät olivat melko ympäriåyöreitä 14-18 tuntia. 

Kuten joku ehkä on tuloksista bongannut, Jekun jalka parani sen verran hyvin että päästiin starttiin. Meinasin saada paskahalvauksen tosiaan silloin viime viikolla kun jalka turposi. Saatiin onneksi melkein samantien klinikka-aika Forssaan Bela Arosalolle, joka käsittääkseni on tunnettu melko tarkkana (lue: lähes hysteerisen tarkka) lääkärinä. Nokka kohti Forssaa jossa poni taivutettiin, röntgattiin, ultrattiin ja luettiin horoskooppi. Jekku on todella "herkkä" rauhoittaville, joten tässä tulos kun sai ns. poni/suokki annoksen. 

Iiihan kännissä.... Huomaa lerpattavat korvat.

Muuliaasi <3

Kaikki kuvat ja ultrafilmit katsottiin, eikä mitään löytynyt. Turvotuskin oli jo poistunut kun käytiin klinikalla. Eli ei muuta kun nokka kohti kisoja! 

Alku viikosta alettiin sitten rakentamaan kisoja. Tosiaan niille jotka eivät  tienneet, niin Hangon kisathan rakennetaan kokonaan Hangon yläasteen ja lukion pihaan, eli keskelle kaupunkia. Kuten tuossa aiemmassa kirjoituksessa näkee, niin työ alkaa rikkaruohojen nittämisellä hiekoista. :) 

Karsinat rakennetaan koulun pihaan ja kadulle. Alla havainnollistavia kuvia. 

Koulun piha maanantaina

Koulun piha keskiviikkona
Kuva: Mia Maukonen

Kisat alkoivat keskiviikkona, ensimmäiset 65 hevosta saapuivat jo tiistaina. Kisojen aikana olin vastuussa palkinnoista sekä toimin stewardina tehden viimeistä harjoittelua. Nyt on siis suoritetttu sekä tuomari että stewardiharjoittelut ja oikeuksia odotellessa. :) 

Ollaan SHW:n järjestäjäporukan kanssa aina oltu sitä mieltä että myös aluepäivät vedetään läpi "ison kisan tapaan". Haluamme tarjota mahdollisuuden aluetason kilpailijoille käydä "isoissa ja hienoissa" kisoissa. Omalta osaltani tämä käytännössä tarkoitti että palkintojen jakoon vedetään mekko ja kukkahattu päälle. Laitan jonkun kuvan jos löydän. Olin siis ke-su joka palkintojen jaossa mekossa ja korkkareissa, hattu päässä. Perjantaina en ehtinyt vaihtaa ennen oman luokan radan kävelyä, joten kävelin sitten radan mekossa ja korkkareissa. Voin kertoa että ihmiset katsoivat hiukan pitkään.... :) Myös metrin heittivät jonkun verran kun yritin kävellä välejä. Hups. 

Hangon tunnuseste, kirkko ja vesitorni. Huomaa oikea kirkko ja vesitorni taustalla!
Kuva: Mia Maukonen

Keskiviikkona ja torstaina oli siis aluekisat, luokat 80-120 cm Kaikki toimi oikein kivasti ja ratsastajat osasivat käyttäytyä oikein fiksusti (stewardin näkökulmasta). Muutamille sai huomauttaa että eiköhän ne omat jalat kantaisi, että ei tarvisi sitä ponia käyttää penkkinä. Minusta on aivan käsittämätöntä että tuollaisella helteellä (tai ihan ylipäätänsä) tullaan radalta ja joko paiskataan puuskuttava poni suoraan talliin tai sitten jäädän radan reunalle seuraamaan kisoja ponin selästä. Yksi tyttö hengaili siellä selässä melkein 2 tuntia, löysäämättä vyötä ja juottamisesta puhumattakaan. Mitä ihmisten päässä liikkuu? 

Jatkoa seuraa...