Cia



Ratsastushistoriani alkoi ollessani 6-vuotias, kun menin alkeiskurssille Tapiolan ratsastuskouluun, muistaakseni vuonna 1993. Sieltä siirryin Kilon ratsastuskoulun kautta Peikin ratsastuskouluun. Peikillä hyppäisin ensimmäiset hyppyni, iki-ihanalla lemppari ponillani Kingiksellä. Peik piti yhdellä kädellä ponia ja toisella minua takin selästä kiinni ja nosti (este oli noin. 15 cm, joten pieni lisäkorkeus ei ollut pahitteeksi). Ratsastin myös koko ajan satunnaisesti Hangossa, missä meillä oli kesäpaikka.

Ollessani noin 11 vuotias, ensimmäinen poni tuli taloon. Poni nimeltään Hannibal oli pieni, valkoinen ja pippurinen. Ostimme sen eräältä kirkkonummelaiselta ratsastuskoululta, joka lopetti toimintansa. Suureksi kauhuksen pelkäsin että Hannille käy kalpaten korkean ikänsä vuoksi (22 v. ostohetkellä), joten ylipuhuni vanhempani että se piti pelastaa. Maksettiin ponista noin 1000 markkaa, satula tuli kaupan päälle. :) Eivät tainneet vanhemmat tietää mihin soppaan lusikkansa laittoivat....

Llanwyddalis Beauty, "Påni". Laaksolla 2000?
Hannin kanssa pääsin kisaamisen makuun, ja ponin olleessa noin 25 vuotias se myytiin eläkekotiin tallia pyörittävään hevosperheeseen 2 vuotiaan tytön ensiratsuksi. Siellä se eli onnellisena yli 30 vuotiaaksi. Hannin tilalle tuli 14 v. Welsh Cob tamma Llanwyddalis Beauty, eli kavereiden kesken "Påni". Påni oli mennyt kenttää ja kisannut kansallisella tasolla esteitä muutamankin ratsastajan kanssa. Meillä synkkasi heti alkuun, ja kahden vuoden aikana kisasimme alue-tasolla 80-100 cm luokissa. Pärjäsimme todella hyvin, harvoin oli kotiin tulemista ilman ruusuketta. Påni oli todella nopea ja ketterä uusinnoissa, ja mikäli kuski a) pysyi selässä tai b) muisti radan (nimimerkillä "Ajetaan Ouluun asti ja unohdetaan rata. Kahdesti.") niin yleensä oli sijoitus tiedossa.

Pånin kanssa siirryin pikkuhiljaa kansallisiin luokkiin ja muutama 110 cm tuli hypättyä. Kuitenkin alkoi ikä hiukan näkyä ja ne 110 cm luokat alkoivat tuntua hiukan isoilta. Påni pääsi eläkekotiin 17 vuotiaana Nurmijävelle, missä se lopettiin omalle laitumelleen 2011 kesänä 27 vuotiaana.


Niels, "Nasu". Poni SM Ylistaro 2001?
Pånin siirtyessä kevyempiin tehtäviin, käytiin  Sanna Backlundin kanssa (silloin vielä Salonen) Hollannista etsimässä uutta kisaponia. Mukaan matkaan tarttui Niels, 14 vuotias New Forest poni. Nasu oli kokenut konkari, joka oli kisannut ensin koulua ja sittemmin esteitä isolla tasolla. Nasun kanssa pääsin ponien maajoukkueeseen ja isoihin luokkiin. Kisatiin hyvin pärjäten kaikki Suomen ponikisat, mm. aluemestaruuspronssia, Hallimestaruus kultaa, SM pronssia ja useita sijoituksia Poni GP:ssä sekä Helsinki International Horse Shown poniluoista sijoitus joka kerta. Makein voitto taisi olla Hamina Bastionin ponien kutsuluokan voitto. Lisäkis edustimme Suomea Pohjoismaiden mestaruuksissa, jossa voitimme tervetuliaisluokan.








Clavigo "Leevi". Lappeenranta 2003
Minulta loppui ponivuodet, ja Nasu myytiin hevosperheeseen opettamaan uutta nuorta tyttöä kisaamisen saloihin. Ensimmäinen hevoseni Clavigo käytiin taas Sannan kanssa hakemassa Hollannista kesällä kun olin 16 vuotias, eli vuonna 2003. 









Baron Benz, "Baron". Jyväskylä 2004
Kun Nasu myytiin, kävin kokeilemassa erästä FWB ruunaa, Baron Benz, jonka kokeilu oli melkoinen tarina itsessään. Baronia ratsastessani meinasin ensin kohteliaasti sanoa että "Kiitos, mutta ei kiitos". En kuitenkaan kehdannut poistua paikalta edes hyppäämättä, joten pakko oli pari hyppyä ottaa. Tulin toisiin ajatuksiin, ja ennenkuin huomasinkaan hyppäsin Baronilla pienessä maneesissa 150-160 cm rataa. Soitin siltä istumalta (lue: hevosen selästä) vanhemmilleni ja ilmoitin että olen ostanut hevosen.

Hevosten kanssa muutin Ypäjälle hevosurheilulukioon. Ollessani Baronilla erään nimekkään kouluratsastajan tunnilla, meinasi itku tulla kun ei kouluväännöstä tullut mitään. Baron kastoi yläkautta silmiin ja vilkutti iloisesti mennessää nelitahtista laukka jäykkänä kuin rautakanki. Lopputunnista valmentaja totesti että "Tämähän meni ihan hyvin". Vastasin että "Anteeksi, millä skaalalla tämä oli hyvä?", johon valmentaja kysyi "Niin siis, tuohan on ex-ravuri?". "Hmm... 13 vuotias FWB Königins Sohn:sta", johon valmentaja totesi että "Ahaa.. No sitten ei mennyt kovin hyvin...". Baron oli kouluratsastuksellisista haasteistaan huolimatta elämäni hevonen.

Baron Benz. Pohjoismaiden mestaruudet, Ruotsi 2004
Aloitin Baronilla ja Leevillä ensimmäisen junnukauteni 2004 Espanjan Sunshine Tourista, keräten hyviä ratoja ja muutamia ruusukkeitakin 120-140 luokista. Tulitiin Suomeen, kisattiin Nuorten GP sarjaa hyvin tuloksin. Edustin Suomea PM-kisoissa Ruotsissa ja Tanskassa.

Leevi kanssa tuli ensimmäisen kokonaisen kauden päätteeksi vastoinkäymisiä. Leevi oli niin varovainen että sehän ei hypännyt jos tuli huonoon paikkaan, ja minä en tietenkään ollut niin taitava että askel olisi aina osunut. Luotto meni molemminpuolisesti ja kielettyämme ulos 90 cm luokasta, vihelsin pelin poikki 2004 loppukaudesta. Leevi meni Sannalle vaihdossa ja tilalle tuli Roderie, eli Hemppa. Hemppa oli iiiiso, raskas, hidas hollantilainen jolla Sanna oli hypännyt Racing sarjaa.  Kisasin Hempalla yhden kauden, 2005.

Viimeisenä junnuvuotenani lopetin ratsastuksen. Hemppa ei sopinut käteeni, ja lisäksi sai terveydellisiä ongelmia. Ei mitään maata mullistavaa, mutta pitkä lepotauko oli tiedossa. Baronilla alkoi olla kilometrit täynnä, siitä löytyi vaikka ja mitä. Tietenkin tiesimme että jos ostat 14 vuotiaan, täyden kisahistorian tehneen hevosen, niin se ei kestä ikuisesti. Asuin tällöin Hangossa, josta ajoin yli tunnin tallille Siuntioon joka päivä. Ylioppilaskirjoitukset painoivat päälle. Motivaatio oli vain loppu. Hemppa meni Janna Huhtaselle myyntiin, Baronin myin nimellisellä summalla takaisin vanhalle omistajalleen eläkepäivä viettämään maalaistalliin.



Here we go again....

Olin melkein 6 vuotta ratsastamatta ja edes näkemättä hevosia. Muutin Helsinkiin takaisin opiskelemaan ja vietin opiskelijaelämää. Kesällä 2010 vanha ratsastuksen opettajani Hangosta soitti ja sanoi että estekurssilla olisi tyhjä paikka, että enkö voisi tulla eräällä tuntihevosella hyppäämään. Sanoin että no joo, okej. Kotimatkalla tallilta tein päätökseni ja soitin Peikin ratsastuskouluun ja varasin viikkotunnin alkaen syksystä 2010.  Ei kestänyt kovinkaan kauaa, kun mieleen hiipi ajatus että ehkä kuitenkin voisi ottaa 2 tuntia viikossa... Keväällä 2011 osallistuin Peikin tuntihevosella tuntiratsastajien Etelä-Suomen mestaruuksiin, sijoittuen viidenneksi. Kesällä oli tiedossa Tuntiratsastajien mestaruudet Messilässä. 


Lamieke. Tuntiratsastajien Mestaruudet, Messilä 2011

Jossain vaiheessa kevättä aloimme äitin kanssa, joka myös on ratsastanut pitkään, haaveilla että "Olisipa ihanaa jos olisi taas oma...". Tämä oli pitkään jokaisen lounaan, illallisen ja puhelinkeskustelun aihe. Kesäkuussa soitimme Peikille, että nyt tarttis kiva hevonen löytää... :)

Heinäkuussa osallistuin Tuntiratsastajien mestaruuksiin Messilässä, jossa hevosella Lamieke tuli senioreiden hopeaa! Elokuussa matka kävi Saksaan, Peikin hovitoimittajalle Thiess Lutherille. Kuinka matka päättyi, se selviää tuolta toiselta sivulta.... :)

Syksynä 2012 perustin oman yrityksen, Top Equestrianin joka maahantuo Cristina Sportin laadukkaita hevosalan tekstiilejä. Lisätietoa nettisivuilta, www.topequestrian.fi. Lopussa jonkin verran toivottu siviilikuva.
Skumppalasi kourassa.


9 kommenttia:

  1. Sun ratsastuksesta kyllä näkee kilometrin päähän, että ratsastustaustaa ja ratoja on alla jo vähän enemmänkin =) Ja kiva kirjoitus sun historiasta heppojen parissa!

    VastaaPoista
  2. Moi !

    Jätteinteressanta historia. Visste att du hade tävlat tidigare mycket men inte att du hade börjat i Peiks. Lycka till med Jekku, jag är övertygad att snart ska ni hoppa 140 igen :)

    H. Outi J från Peiks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack ska du ha! :) VI får nu se med 140-klasserna.... :)

      Poista
  3. Hienoa Cia!

    Todella kiva lukea kuulumisistanne, sun kirjotustyylikin on just nappiin teidän kahen seikkailuhin :)

    Erkan

    VastaaPoista
  4. Voi että, onpa mukava tarina :)

    VastaaPoista
  5. Voi Mimmi<3 se on kyllä peikkilän kultakimpale ja mitä parhain opetusmestari, aivan ihana hevonen :)

    VastaaPoista

Jätä mielellään kommentti. Olethan asiallinen. :)