Savonlinna 4-6.7

En ole koskaan ennen käynyt Savonlinnassa lähinnä pitkän matkan takia mutta kovasti minulle on sitä aina hehkutettu. Tänä vuonna päätimme siis lähteä katsomaan mistä kaikki vouhottavat Racing pisteiden toivossa. Lähdimme Hangosta ajamaan torstaina aamusta klo 5.50. Auts, minä kun vihaan aikaisia herätyksiä... Olisimme olleet perillä jo 13 aikaan kunnes selvisi että kilpailualueelle ei pääse vielä sillä rakentaminen on täysin kesken. Odotimme Savonlinnan ABC asemalla reilun tunnin kun hevoset söivät siinä päiväruokia ennenkun lähdimme kokeilemaan onneamme. 

Saapuessamme paikalle vastassa ei ollut ketään. Ei myöskään karttoja jaba-alueesta, karsinat numeroimatta ja laput ja ohjeet laittamatta, turpeesta puhumattakaan. Onneksi hetken päästä tuli järjestäjien edustajia jotka osasivat arpoa meille karsinat. Turpeet tulivat reilun puolen tunnin odottelun jälkeen. Vesipisteestä ei tietenkään tullut vettä ja kun tästä kysyin eräältä järjestäjän edustajalta vastaus oli aha. Ehdotin josko hän voisi soittaa jollekin ja selvittää tilanteen, jolloin vastaus oli että "Kelle mä soitan?". No en minä tiedä, varmasti joku on vastuussa hommasta?!? Vettä saatiin lopuksi tulemaan ja asiat järjestykseen jaba-alueella. Kunnes meidän edellä oleva auto jäi peltoon kiinni ja odottelimme tovin että saavat traktorin hinaamaan heidät irti. Tässä vaiheessa oli jo kierokset aika korkealla... Lähdimme camping alueelle etsimään sähköpaikkoja, joita emme tietenkään löytäneet, koska missään ei ollut ensimmäistäkään kylttiä tai ohjetta. Kurvasin autolla takasin respaan josta päivän enismmäinen ystävällinen asiakaspalvelija koitti selittää mihin tulisi mennä. Emme edelleenkään löytäneet paikkoja, joiden piti olla laputettu. Soitto respaan ja lähettivät kiltin kesä-Esan ohjaamaan meitä. Sähköpaikka löytyi viimein, en tosin tajunnut etsiä 2x4 cm kokoisia lippusia sähkötolpista joten siksi meillä olikin vähän haasteita... 

Tässä kohtaa haluaisin huomauttaa kisajärjestäjille että kaikki eivät ole käyneet kisoissanne ennen. Ihan sama mikä kisa, kyllä opasteiden ja ohjeiden pitää olle niin selkeät että normaaliälyllä, näkökyvyllä ja lukutaidolla varustetut ihmiset pärjäävät vaikka eivät olisi kyseisessä paikassa käyneetkään ennen. Ja tämä ei siis todellakaan koske pelkästään Savonlinnaa vaan ihan yleisesti kaikkia! 

Onneksi olimme saapuneet ajoissa sillä iltapäivään ja iltaan mennessä jaba-alue ja sinne johtava peltotie oli aivan täysi kaaos. Ihmiset saapuivat eikä heille ollut jaboja valmiina joten porukkaa joutui odottelemaan autossa ja täten tukkivat ainoan kulkureitin. Parhaillaan jonossa oli mun näkemän mukaan 27 autoa jotka odottelivat pääsyä kisa-alueelle. Jotkin tutu olivat odottaneet lähemmäs 2 tuntia pääsyä purkupaikalle. Lisäksi rankkasateet olivat tehneet jaboista ja pellosta aivan uskomattoman mutaiset joten siellä olivat kaikki kiinni niin autoilla, kottareilla kuin kisakaapeilla. 

Perjantai valkeni sateisena ja kylmänä. Onneksi mulla oli mukana maailman paras stunttikuski Erica joka ratsasti Ticon joka aamu. Ericalla on ilmiömäinen ote Ticoon ja saa sen kulkemaan todella hyvin, joten hän sai sen joka aamu virittää valmiiksi. :) Kokeilimme ensimmäistä kertaa aamuratsastaa Ticon, kahdesta syystä. Ensimmäiseksi luokat olivat vasta 18-19 aikaan illalla ja toiseksi näin ei tarvitse tunkea täyteen verryttelyyn niin aikaisin. Strategia toimi ja Tico olikin niin hyvä ja rauhallinen radalla perjantaina että mulla meni itsellä pasmat sekaisin. Olen niin tottunut että sitä saa koko ajan vähän pitää että nyt kerrankin kun olisi päässyt ratsastamaan jalalla eteen niin en sitä tajunnut tehdä vaan jäin vaan vetämään. Tästä syystä saimme 2 tyhmää puomia kun vaan vedin lähelle ilman mitään järkevää syytä. 

Lauantaina oli vuorossa Eskolla aamusta Racing osakilpailu 110 cm. Tässä taas tein perusvirheeni eli jäin vaan vetämään. Kun hevonen on aavistuksen vahva ja menossa, niin sen sijaan että ottaisin kerran kunnolla kiinni ja järjestäisin asiat niin jään vaan kiskomaan vastaan, jolloin hevonen juoksee pää pystyssä vähän lähelle joka kerta. Tästä oli hyvä esimerkki pysty-kaarella 7 askelta -trippeli. Ajauduin ulos kaarelta ja ajattelin että on parempi ratkaisu tehdä 8. Ok, ehkä olisi ollutkin, mutta se olisi pitänyt tehdä yhdellä kunnon puolipidätteellä ja sitten jatkaen eikä pientä nyhtämistä koko matkalla jolloin se kahdeksas askel on lähellä ja epätasapainossa. Toinen puomi tuli aivan vastaavassa tilanteessa. Milloin sitä oppisi RATSASTAMAAN siellä radalla eikä vaan seilaamaan esteeltä toiselle??

Eskon lauantain Racing

Tico teki lauantaina illalla myöhään vielä 110 cm luokan. Starttimme oli siinä 22 aikoihin joten kahvia naamaan että pysyy skarppina.. Erica oli Ticon virittänyt todella hyvin ja muistin jopa hetkittäin ratsastaa jalalla, tuloksena kiva 0 rata! Jee!! :) 

Ticon lauantain 110 cm. Näkyy valitettavasti huonosti aurinkoa päin...

Sunnuntaina Esko hyppäsi taas aamusta Racing 110/120 radan. Tässä ratsastin jo vähän paremmin, joskin parannettavaa tietenkin vielä löytyy. Ensimmäisen vaiheen teimme virheittä ja toisessa vaiheessa palasin taas perussyntiini ja nyin yhdelle okserille pohjaan josta puomi mukaan. Esko kuitenkin näki kolmoissarjan ensimmäistä kertaa elämässään ja meni kuin vanha tekijä. Kaiken kaikkiaan rata oli kuitenkin parempi ja Esko oli taas kerran oman elämänsä tähti! :) Ja saimme kuitenkin tuosta ensimmäisestä vaiheesta ne kaivatut Racingpisteet joten ihan turhaan ei lähdetty Savonlinnaan asti. :) 

Illalla vielä GPn jälkeen Tico teki 120 cm alueluokan. Tico tuntui aika hyvältä ja lähdin heti lanaustauon jälkeen radalle. Kuitenkin lähtiessäni ykköselle en ollut riittävästi herättänyt hevosta että nyt alkaa rataa, joten siinä Tico jäi katselemaan maisemia ja tuijottelemaan kentän laitaa. Jouduin puskemaan vähän kohti estettä että hei, tonne! Jolloin tietenkin puomi tippui... Tyypillistä! :D Rata oli kuitenkin oikein hyvä ja Tico esitti hienoja hyppyjä. Taso ei tuntunut vaikealta eikä oltu kuseessa missään vaiheessa. Viimeinen linja oli trippeliltä sujuva 7 psytylle suoraan porttia kohti. Tässä Tico pääsi vähän juoksemaan pitkänä jolloin pysty kolahti alas. Minua ei kuitenkaan varsinaisesti puomit haitanneet koska Tico teki varmaa ja hyvää suoritusta eikä 120 taso tuntunut mitenkään vaikealta. 

Koska meni niin myöhään ennenkuin saimme pakattua ja laitettua, päätimme jäädä vielä maanantai-aamuun. Olisimme olleet perillä aamuyöstä enkä luottanut että olisin pysynyt hereillä koko matkaa joten parempi näin. Maanantaina oli kyllä kiva päästä kotiin omaan sänkyyn... :)

Seuraavaksi molemmilla on vuorossa Kemiön kisat, jonne mennään jo tiistai-iltana. Olen stewardina koko viikon joten Kemiöä tulee taas nähtyä ihan riittävästi. Toivottavasti säät suosisivat... Siitä varmaan Tico tekee Hangossa jotain, Esko huilaa.  

Onko kellään mitään postaustoivomuksia? Tiedän että blogi on tässä vähän kärsinyt muiden kiireiden sekä yksityiselämän tapahtumien takia joten täällä on ollut nyt pelkkiä näitä kisaselostuksia. Olisiko jokin tietty aihe mikä kiinnostaisi? Kysymyspostaus? 

Kuvista kiitokset Maria Purmoselle, Heidi Lammille ja Erica Hellmanille. 

Varsa syntyi!!

Enemmän kuvia  ja pidempää postausta tulossa mutta pakko tiedottaa! :) Jekku varsoi perjantain ja lauantain välisenä yönä pikkuisen kauniin tammavarsan! Pikkutyttö on ihan äitinsä näköinen,  tummanruunikko ilman mitään valkoista. Hän on melko pieni mutta korvat on selkeästi peritty mammalta...

Koska lauantaina oli nimipäivä Martalla, sai lapsi työnimekseen Martta. :) En ole uskaltanut miettiä oikeaa nimeä mutta nyt se on edessä. Varsominen oli onneksi mennyt hyvin mutta Jekku oli vielä selkeästi melko väsy.

Salo 26-29.6

Kolmena edellisenä viikkona onkin oltu reissussa paljon. Dumista tulikin jo viime postauksessa selostetta. Siitä seuraavalla viikolla oli vuorossa Salon kisat jossa molemmat pojat hyppäsivät. Tico kävi hyppäämässä torstaina ja perjantaina jonka jälkeen oli vuoron vaihto ja haettiin Esko paikalle. 

Torstaina Tico hyppäsi 110 ja ekna 120 cm. Jatkoin verkassa Dumissa aloittamaani konseptia, eli verkkaan noin 20 ratsukkoa ennen ja kunnon sileän väännöt alle eikä hyppyjä paljoa. Cinna oli pitkästä aikaa päässyt kisoihin mukaan joka tietenkin aina auttaa todella paljon! Saimmekin verkassa hevosen oikein hyvän tuntuiseksi ja hyvillä mielin radalle. 110 cm luokassa Tico oli todella hyvä ja tekikin varman ja helpon 0 vp suorituksen. Ainoastaan yhdessä kaarteessa minulla oli vähän vaikeuksia kääntämisen suhteen. Sijoitusta ei tullut, sillä en näe järkeä alkaa ratsastamaan aikaa tässä vaiheessa. Mieliuummin koulutetaan nyt hevosta ja koitetaan saada varmuutta ja rutiinia peliin. On muistettava että Ticolla ei ole viime vuosilta juurikaan ratoja alla. 

Hyvillä mielin jatkettiin 120 cm luokkaan jossa taas sama verkka taktiikka, joskin hieman lyhyempänä. Tico tuntui hyvälle ja menin radalle ja tein helpon ja varman tuntuisen 0 radan. Viimeiselle esteelle asti. Ilman mitään järkevää tai näkyvää syytä Tico päätti jo lyhyeltä sivulta kun lähdin hakemaan estettä katseella että hyppää muuten keskenäs ja laittoi ihan liinat kiinni! Olin aivan äimänkäkenä enkä tajunntu edes komentaa hevosta, ajattelin että ehkä se jotain säikähti. No ei kun uusi yritys, ja sama uudestaan. Kukaan meistä ei tajunnut mitä siinä tapahtui, koska rata oli siihen asti parhaita mitä Tico on tehnyt!? Ei tuntunut ollenkaan epävarmalta tai kyttäävältä eikä mitään. Puhuin omistajan kanssa ja hän kertoi että sama on joskus monta vuotta sitten tapahtunut ennenkin mutta kyseessä ei todellakaan ole mitään useasti tapahtuvaa toimintaa. 

Ei kuitenkaan auttanut muu kun lähteä perjantaina kokeilemaan 110 cm luokkaan heti aamusta. Yritin ratsastaa ihan normaalisti ilman että paineistan hevosta yhtään turhaa enempää. Heti verkasta lähtien Tico tuntui hyvältä ja samoin radalla, josta lopputuloksena puhads suoritus 1 aikavirheellä. Missään kohtaa ei tuntunut siltä että hevosella olisi ollut edes puolikasta ajatusta kulmaan jäämisestä. Ota nyt sitten selvää tuon hevosen ajatuksista... :) Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Videoita Ticosta ei valitettavasti ole teknisten ongelmien vuoksi... Harmi, sillä eteenkin tuo 120 cm olisi ollut hyvä nähdä, jos siitä olisi sannut vinkkiä mikä meni pieleen. 

Perjantai-iltapäivälllä kävimme viemässä Ticon kotiin ja tuotiin Esko tilalle. Matkaa oli onneksi vaan sen tunnin verran ja tällä tavalla säästin yhden karsinan hinnan. :) Perjantai-iltana Esko hölkkäsi liinassa vielä kisapaikalla. 

Lauantaina oli vuorossa Racingin osakilpailu 110 cm korkeudella. Esko oli kovin rauhallinen ja säyseä verryttelyssä joten en oikein osannut suhtautua siihen muutokseen mikä tuli kun pääsimme radalle. Kakkosesteen jälkeen kuulin oikein kuinka Esko huusi JIIHAA nyt mennään! Pienten hallintavaikeuksien kautta teimme kuitenkin kivan 0 radan ja rusetti matkaan. :) Tästä radasta sain Juha Ruutsalolta videon, tässä alla. 

Sunnuntaina taas Racingiä 110/120 cm. Esko oli yhtä hyvässä vireessä mutta oman typerän ratsastusvirheen vuoksi saimme ensimmäisestä vaiheesta yhden puomin. Radalla oli linja jossa oli hieman edeten 5 askelta. Tulin kuitenkin pienesti sisään ja jäin ihailemaan maisemia joten tuloksena 5 1/2 askelta ja okserin etupuomi. Ai että kun harmitti moinen typerä virhe! 

Kaiken kaikkiaan Salon kisat olivat kuitenkin taas kerran kiva kokemus ja kuten jo paikan päällä sanoin niin KIITOS kaikille ystävällisille toimihenkilöille jotka aina ovat auttamassa lastin purkaamisessa. Saloon on aina kiva tulla! :)  Postauksen kuvista kiitos Viola Moukolaiselle! :)

Treeniä treeniä!

Mihin tää kesä häviää?? Tai siis mikä kesä... Käytiin Hattelilla jokunen viikko sitten mutta se jäi lyhyeksi reissuksi. Esko ehti hypätä yhden metrin luokan ennenkun kenttä muuttui liian märäksi, joten sinne meni se kisa.. Onneks Esko sentään oli reipas ja teki 0 vp! Esko oli ihan liekeissä ja selkeästi viihtyi sateessa ja mudassa. Mutta mikäs sen tavarajunan pysäyttäisi... :)

Koska Tico ei päässyt hyppäämään ollenkaan, totesimme valmentajan kanssa että korjaussarja jossain on hypättävä ja paikattava kisatilannetta.  Kävimme siis viime tiistaina Nuuksiossa, jossa meitä oli iso liuta Cinnan oppilaita jotka olimme samassa jamassa. Ensin Tico ei oikein innostunut ajatuksesta ja Nuuksion aakea laakea iso valkoinen kenttä oli tositositosi pelottava. Samoin esteet, muut hevoset ja autot. Jne. Ekat hypyt eivät oikein onnistuneet Ticon suuresta huolesta johtuen. Onneksi saimme kuitenkin jonkinlaisen touchin vähän aikaa töitä tehtyämme ja saimme lopuksi kelvollisen radan tehtyä. Tämä harmitti hiukan, sillä edellisviikon treenit oli menneet todella hyvin ja mulla oli suunnitelma debytoida Tico 120-luokassa Hattelissa. Alla videot molemmista treenikerroista, huomaa aika selkeästi et ensimmäisessä meno on todella paljon rauhallisempaa ja hallitumpaa kuin toisessa...

Tästä sisuuntuneena päätin ykskaksyllättäen mennä Dumiin Este-Jussi kisoihin. Jäi siis juhannuksen vietto vähän lyhyemmäksi ja sunnuntaina nokka kohti kisoja! Metrin luokassa olin arvioinut aikataulun väärin joten verkassa tuli melkoinen kiire ja häsellys mikä ei sovi Ticolle ollenkaan. Rata olikin sen mukainen enkä tiennyt pitikö itkeä vai nauraa. Tico vei minua ihan 100-0 eikä ratsastus ollut kovin siistiä. Tulos oli parempi kuin rata, 0 vp mutta sijoituksille ei ollut asiaa. 

Seuraavaaan luokaan, eli 110 cm, tein vähän varustemuutoksia. Nyt olen kokeillut hypätä suoralla kumipessoalla deltalla ja se on kotona toiminut kivasti, Metrin jälkeen totesin että tää peli ei vetele, joten lähdin ratkaisemaan ongelmaa toista kautta. Vaihdoin peruskolmipalan suuhun ja lyhyemmät kannukset. Menin verkkaan 20 ratsukkoa ennen ja koitin tehdä kaiken voitavani että olisin saannut Ticon ratsastettua läpi ja odottamaan. Ticon ratsastettavuushan ei vielä ole "ihan" sillä tasolla kun sen pitäisi olla.... Hevonen on todella vino ja erittäin vaikea saada rehellisesti ohjan ja pohkeen väliin, mistä suurin osa ongelmista johtuukin. Verkassa sain kuitenkin hetkittäin vähän parempaa tuntumaa joten vähän paremmalla mielellä radalle. 

Kaiken kaikkiaan 110 cm rata oli selkeästi parempi. Yhdessä kaarteessa hevonen kuitenkin hukkui minulta ja tuli taas kaarteesta ulos ihan kierona jolloin jouduin ampaisemaan esteelle, tuloksena pudotus. Kun se pääsee häviämään kaarteessa niin se menee niin mutkalle ja kieroksi että kun yritän kääntää niin yksnkertaisesti mitään ei tapahdu. Kun/jos saan Ticon käännettyä ongelmaksi muodostuu tolppie väliin tähtääminen koska hevonen on niin mutkalla ettei se ymmärrä mihin on menossa... Ei ole helppoa. Mutta, kaiken kaikkiaan rata oli kuitenkin parempi, joten jotain ilon aihetta sateen keskellä. Videoita ei valitettavasti ole, sillä olin yksin reissussa.

Kiitos Amanda Sofia,
https://www.flickr.com/photos/125018495@N05/sets/72157645257106016/

Esko on viettänyt viime viikon minilomaa, käyden vaan tarhassa ja vähän maastossa sekä satunnaisesti hölkännyt liinassa ilman piuhoja. Aikaisemmin jos Eskolla on ollut edes se 1 vapaapäivä, 2 puhumattakaan, niin ollut ollut aika villiä menoa.. Esko kerää kevyestä liikunnasta kovasti pöllöenergiaa joka sitten purkautuu syöksymällä sapelihammastiikereitä karkuun.. Hohhoijaa... Joten tänään oletin että nyt on siis villiä menoa luvassa. Otin eka liinaan hetkeks, ajatuksella et saa purkaa pahimmat pois. No mitä vielä, Esko hölkkäsi menemään kun vanha kehäraakki. Heitin satulan selkään ja asensin itseni gramaanien kera kyytiin odottaen pomminpurkausta. Sitä ei tullut. 

Joku on siis varastanut HuliVili-Eskon ja tuonut tilalle PullaMössö-Eskon! Huomenna tehdään uusi testiajo, josko täämä päivä menisi vielä hölmistyksen piikkiin... Stay tuned! :)

Ticon surffitukka....

Ei pölise!! 

Kesällä maastoillaan perkele! 

Esko 5 v ja VR:n 20 vaunuinen tavarajuna. <3

Maailman huonoin blogisti...

Harmittaa kun ei ole oikein ollut aikaa postata kunnolla. Kisojakin on ollut ja mennyt tässä vaikka kuinka monet, mutta kun ei vaan aika riitä. Hippolan klinikasta pitäisi rustata kertomusta ja Finnderbykin oli viime viikolla. No, koitan koota tähän edes lyhyesti kuulumiset ja kisat ni pääsee sitten aloittamaan puhtaalta pöydältä. Tuntuu et kun ei ole ehtinyt postata niin se asian määrä kasvaa ja sit ei saa aikaiseksi kirjoittaa kun tietää että sitä asiaa olisi niin palojn. Puh! No, tässä tulee. :)

Turun Malja 16-18.5

Perjantaina Tico kävi hyppäämässä 100 ja 110 cm luokat. Tico oli oikein hyvä ja teki nollan molemmissa, saaden metrissä rusetin ja kympissä oli eka ei-sijoittunut. Näistä radoista ei ole videota teknisten ongelmien vuoksi. :) Lauantaina Esko kävi hyppäämässä 5 v Racingin 110 cm tasolla. Esko oli todella intopiukeena taas vaihteeksi, joka johti hieman kommunikointihaasteisiin radalla. Esko oli kuitenkin reipas ja teki 0 vp, vaikka yhdelle okserille tultiin niin takaperin ja huonoon paikkaan että oksat pois. Rata ei ollut mikään superhyvä, vähän epätasainen, mutta kuitenkin ihan ok. :) Tässä video.

Jumping Ypäjä 23-25.5

Tico hyppäsi Metsäkentällä la 100 ja 110 cm ja su 115 cm. Lauantain metrissä hevonen oli hyvä, joskin villi. Pyäsytin sen ennen viimeistä estettä koska ei päästy kaarteesta ulos ilman vetokisaa, jolloin totesin että tämä alue-metri ei ole kauden pääkisaa vaan koulutusluokka jolloin hevonen oppii enemmän siitä että se joutuu odottamaan eikä pääse räiskimään miten sattuu. Metrikympissä Tico oli jo vähän rennompi, joskin virtaa riitti edelleen. Siinä typerä hipaisupuomi ykkösesteelle, muuten hyvä rata. Meitä oli muuten siinä luokassa 53 starttia ja 36 pudotti tuon ykkösesten! 

Sunnuntaina vuorossa oli 115 cm. Ei onneksi pelottanut ihan hirveesti, koska Tico on sellainen hevonen joka sopii minulle todella hyvin ja minun on sen kanssa helppo tulla esteille. Rata itsessään oli ihan hyvä, en jäänyt liikaa vetämään vastaan. Meille tuli kuitenkin 2 hipaisupuomia kun päästin sen vähän "lentoon", eli en pitänyt sitä kasassa loppuun asti. Tico on sellainen hevonen et se mielellään hyppäisi 4 metriä pitkiä loikkia, jolloin hypyn korkein kohta jää vasta esteen taakse ja näin ollen okserin etupuomi on herkässä. :) 

Esko hyppäsi lauantaina Racing 110 cm 5 vuotiaille. Esko oli todella reipas ja rata oli hyvä!! Ei sähläystä, ei ylivilliä hevosta, rytmi kohdillaan, joten nollilla mentiin. Tämä antoi kivasti varmuutta sunnuntaille, jossa toinen vaihe oli jo 120 cm. Niin isoja esteitä Esko ei ole ihan tosissaan tainut hypätä koskaan ratsastaja selässä. Sunnuntain rata oli helpompi ja loogisempi kuin lauantain, jossa oli muutmia "taaksepäin kaarteita". Toinen vaihe näytti muuten ihan siedettävän kokoiselta, paitsi viimeinen okseri oli talon kokonen ja vaan 3 puomia etuseinässä. Vähän polvi tutisi rataa kävellessä... 

Verkassa Esko tuntui melko hyvältä, joskaan ei ihan niin villi kun mitä se tähän asti on ollut. Rata lähti hyvin käyntiin ja melko vaivattoman tuntuisesti tehtiin eka vaihe nollilla viimeiselle sarjalle asti. Sinne oli ikävä tie viistosti aidalta ja sen ratsastisn huonosti. Sen seurauksena tultiin huonosti sisään, suunta oli kohti b-osan johdetta ja totesin et se oli sit siinä. Mut reipas Esko Leijonamieli oli sitä mieltä että kyllä tämä tästä ja ponkaisi suunnan korjaten puhaasti vielä b-osan! Olin niin häkeltynyt että sen seurauksena ratsastin toisen vaihen yhden esteen ohi ja täten meille merkittiin voltti siitä. Esko oli kuitenkin ihan tulessa ja teki puhtaasti myös toisen vaiheen. Viimeiselle isolle okserille tullessani meinasi vähän pelottaa mutta yli lennettiin reilulla ilmavaralla. <3 Esko <3 teki siis elämänsä isoimmalla radalla 0-0 vp, mutta kuski sai toisesta vaiheesta 7 vp voltin ja aikavirheen takia. 

Videot Ypäjältä tässä alla. Eskon sunnuntain rata on kaverini puhelimessa, lataanko sen vielä tänne jos saan sen? 

Hippolan klinikka 1.6

Meidät kutsuttiin iloksemme osallistumaan Hippolan klinikalle Peikin ratsastuskoululle sunnuntaina 1.6 nuoretn hevosten ryhmään. Tästä minulla ei valitettavasti ole videota, mutta muutama kuva löytyy, kiitos Tiialle! Heidillä on kattava ja hyvä selostus tehtävistä, joten en niitä ala sen kummemmin erittelemään. Todettakoon että Esko kävi vähän kuumana ja hallinta oli hetkittäin haastavaa. Kuitenkin suoriuduttiin kunnialla annetuista tehtävistä ja saatiin hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen! 

Finnderby 5-8.6

Kävin Finnderbyssä Top Equestrianin kanssa myymässä expossa. Hevoset jäivat Hankoon Ericalle hoidettavaksi ja minä nautin vähän lomasta derbyn ohella. Oli kyllä ihanaa olla tunnelmissa mukana hyvien ystävien, grilliruuan ja muutaman siiderin kera. Jännitettiin ystävien puolesta radalla, seurattiin hienoa urheilua ja nautittiin elämästä. :) 

Nyt on edessä Hattel Horse @ Forstén-Pentti kisat to-pe ja siitä suoraan Tampereelle koulu-SM kisoihin myymään Top Equestrianin kanssa. Puuh, tästä "lyhyestä kuulumispostauksesta" tulikin aika pitkä.. :) Loppuun vähän kuvia kisoista, kiitos Tiia Suomalainen, Emmi Iivonen ja Erica Hellman! 

Raakku intona Turussa

Tässä näkee hyvin että hypyn korkein piste on reilusti esteen jälkeen --> korjattava! 

Tahtoo mennä kovempaa! 

Esko Ypäjällä

Toinen on niin kovin tosissaan <3

Kyynärpäät oppkirjasta.. Eiku? 

Korpikylän kisat

Viime viikonloppuna oli siis vuorossa ekat kunnon kisat, eli Korpikylä. Menin jo torstaina illalla, koska vihaan aikaisia herätyksiä. :) Kun saavuin kisapaikalle, satoi kun Esterin p*stä, ja sitä jatkui ja jatkui... Tico oli ensin niin hädissään jabassa että pelkäsin tosissaan että joudun pakkaaman ponit takas autoon ja lähtemään kotiin. Joka kerta kun takana olevassa jabassa hevonen liikkui tai potki tai kuopi niin Tico sai paskahalvauksen. Onneksi se siitä sitten tokeni niin että sunnuntaina se jo uskalsi vähän kurkkia ulos ja mutustaa olkipartjaa. :) 

Perjantaina Tico hyppäsi 90 cm ja 100 cm. Molemmat radat olivat oikein kelvollisia, joskin tasaisuutta saisi olla lisää. Mitään katastroofia ei käynyt ja sain aika sujuvasti ratsastettua. Molemmat luokat siis 0-0 ja rusetilla! :) Jee!! Esko hyppäsi  tuon saman 100 cm ja oli ihan pikkuisen villi... Se vei mua kun rättiä ympäri maita ja mantereita, mut pääasia et on kivaa! :) Eskokin teki 0-0 mutta sillä en yhtään ratsastanut aikaa joten jäi ilman rusettia. 

Lauantaina oli vuorossa Eskon eka 110 cm, eli Racing 5v osakilpailu. Esko oli aavistuksen säyseämpi kun perjantaina mutta ei paljoa. :) Mua vähän jännitti mutta kunhan päästiin alkuun niin helpotti. En ollut treenannut vesimattoa, koska oletin että eihän sitä nyt 5 vuotiailla ole ekassa osakilpailussa kun säännötkin sanovat että esteet ovat helppoja puomiesteitä... No, siellähän se oli se matto. Olen kerran Hollannissa hypännyt mattoa Eskolla, ja se oli eka kerta koskaan kun se sellaisen näki. Totesin että nythän sen näkee mitä se sanoo, niin ei kun päin vaan! :) 

Alkurata oli aika hyvä, mutta sarjalta oli sujuva 6 vesimatolle. Olin myöhässä sarjan jälkeen enkä lähtenyt heti sujumaan. Sit ku pelkäsin vähän et miten se reagoi siihen veteen ni lähdin vähän puskemaan sitä, mikä oli ihan turhaa, koska eihän Esko mitään katsonut... :) Siitä tuli kuitenkin puomi  matkaan kun puskin vähän pitkänä ja kaukaa. Toinen puomi tuli vielä loppuradasta, kun tein tosi huonon ratkaisun isolle okserille nro 7, josta linja ja rytmi rikkoontui kokonaan. Siitä kiemurrellen ja huonossa rytmissä kasi pystylle joka hipaistiin hännällä alas. Tavallaan tietty puomit harmitti, mutta Esko suoritti helpon ja varman tuntuisesti ekan 110 cm ratansa ja siellä oli kiva olla kyydissä. Joten kyllä tämä tästä! :) 

Tico hyppäsi lauantaina alue 100 cm, jossa tuli myös puomeja. Tico oli muuten aika hyvä, mutta koska ratsastettavuus in vielä vähän heikkoa, se koitui kohtaloksi. Viimeinen linja oli lyhyeltä sivulta okseri, josta vähän dog leg tyyppinen tie pystylle. En saannut kaarteessa oikein ohjan ja pohkeen väliin, jonka seurauksena jäi kiemurtelemaan ja tippui melkein raville. Kun vähän potkaisin että nyt tuonne esteelle  niin johan lähti poni! :) Tosin tämä okseri tuli alas, samoin seuraava pysty kun Tico meni vähän hätäiseksi. Kuitenkin ihan kelvollinen rata, joten ei tarvinnut hävetä. :) 

Radat tässä alla, yksi puuttuu, sillä se on kaverisin puhelimessa, voin lisätä vielä sen kunhan saan sen! Kuvista kiitos juulin.kuvat.fi. :) 

Sunnuntaina ei enää hypätty mitään, joten illanviettoon ja grillaamiseen painoittui loppuilta. :) Kivaa oli taas nähdä kavereita ja hengata hyvässä seurassa. 

Seuraavaksi on vuorossa Turku, jossa Tico hyppää perjantaina 100 ja 110 cm ja Esko lauantaina Racing 110 cm. Mä nyt jo kiroan itseäni kun joudun ajaa kahdesti edes takas, mutta mitäs sitä ei tekisi tämän lajin eteen. Tuo kahden minuutin huume, kuten eräs kaveri asian ilmaisi. :) 

Kuvapostaus: Jekkua moikkaamassa!

Käytiin tuossa ennen vappua moikkaamassa Jekku Hauholla. Tunnistin hänet kaukaa tarhasta heti kun ajettiin pihaan ja jestas että olin unohtanut kuinka ISO hevonen se on!! Esko on tasan sen 165 cm ja CT varmasti jopa alle joten Jekku 172 cm tuntui ihan jättiläiseltä. Mahasta puhumattakaan... Tössä kysyi että oletteko ihan varmoja siemennyspäivästä kun hän oli jo niin valtava! :)

Jekku hengaili kahden kaverinsa kanssa ilman kenkiä ja oli selkeästi ottanut melko rennon asenteen tähän mammahommaan. Siinä tarhassa kun jaettin kristillisesti porkkanoita ja rapsuteliin ni nähtiin äidin kanssa kuinka varsa potki. Jekun kylki muljui selkeästi. Siinä meinasi tulla niin äidille kuin tyttärelle tippa linssiin ihan tosissaan. Meidän pikku varsuli.. <3 Voi kun kaikki menisi hyvin!! Mä näin painajaista edeltävänä yönä. En varmaan nuku enää heinäkuusta alkaen, LA on vissiin 5.8. No, alla vähän kuvia kuitenkin. Näitä katsoessa tuli mieleen että viime vuonna tähän aikaan tämä tamma suoritti 130-135 cm luokkia, tuntui niin kaukaiselta..

puss Jekku <3

Uusi hevosystävä

VIhdoin sain aikaa revittyä kirjoittamaan jo aikaisemmin mainitsemastani uudesta hevosystävästä! Tai siis, huomenna lähtö Korpikylään ja kamat pakkaamatta, eli se aika on suhteellinen käsite.. :) 

Uusi kaveri on nimeltään Catockie, eli CT tai Tico. :) CT on hyvän ystäväni hevonen joka oli ollut ylläpidossa Ypäjän lähellä äiti-tytär kaksikolla. Sattumien kautta kävin katsomassa CTtä pääsiäisen Ypäjän kisojen yhteydessä. Kyseessä on hieno ja laadukas hevonen, jonka ylläpitäjät olivat päästäneet aivan ruokottomaan kuntoon. Alla kuva CTstä ensimmäisenä päivänä meillä. 

Eipä paljon näytä laadukkaalta, hyväsukuiselta Holsteinilta noissa kuvissa.. En ymmärrä miten joku voi päästä hevosen tuohon kuntoon, puhumattakaan että MUIDEN ihmisten omaisuutta kohdella tuolla tavalla. 

No, CT tuli Hankoon ja sitä syötetään kuin joulupossua konsanaan. Aluksi ratsastin todella varovasti ja rauhallisesti, kun ei tiedetty mitä se on aikaisemmin tehnyt, jos mitään. Kunto sillä on kuitenkin osoittautunut kohtalaiseksi ja lihaksia on heikosti, mutta niitä löytyy. Perusratsastus on melko hakusessa, sillä hevosella ei ilmeisesti ole muuta tehty kun posoteltu ympäri maastoja. Suu oli niin täynnä piikkejä että piti kahteen kertaan raspata.

Luonteeltaan CT on kovin kultainen. Se on nöyrä ja miellyttämisen haluinen  mutta kovin huolestunut. Hyppy on aivan mielettömän makea!! Olen aivan ihastunut tähän hevoseen! Kiitos Marisanna että saan sitä pitää. Ja muuten varmasti pidän paremmin kuin edelliset ylläpitäjät.... 

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat sikäli auki että hevosen ehdoilla on mentävä. CT kuitenkin tekee mielellään töitä ja jaksaa ulkonäköönsä nähden suht hyvin. Hyppäsimme kotikentällä seurakisoissa viime viikonloppuna, siitä lisää kunhan saan videot. CT olisi tarkoitus ottaa Korpikylään mukaan nyt viikonloppuna hyppäämään vähän jotain pientä. 

Ruokinta ja liikutus on nyt kaikki suunniteltu niin että lähdetään rakentamaan tästä takaisin sitä laatuhevosta mitä se todellisuudessa on. Heinää menee vapaasti, lisänä Build Up, Greenline, pellava ja ATP. Joka toinen päivä on pitkä maastokävely, joka toinen päivä muistutellaan että miten sitä liikuttiinkaan oikein päin kentällä. Pitkiä pätkiä ei tehdä, vaan koko ajan niin että hevosella säilyy työn ilo! Ja sitä riittää.... :) 

Pitäkää peukkuja CTlle että se tästä lähtee lihoamaan toivotulla tavalla ja että löydetään se yhteinen sävel. Muutaman hyppykerran perusteella kyllä tämä hevonen sopii minulle kuin nyrkki silmään. :) 

Alla muutama kuva viime viikonlopun kotikisoista (kiitos Erica, joista postausta tulossa kunhan saan videot nettiin.