Sea Horse Week Hanko, part 1

Heti alkuun suuret pahoitteluni pitkästä kirjoitusvälistä! Olin koko viime viikon Hangon Sea Horse Weekiä järjestämässä ja päivät olivat melko ympäriåyöreitä 14-18 tuntia. 

Kuten joku ehkä on tuloksista bongannut, Jekun jalka parani sen verran hyvin että päästiin starttiin. Meinasin saada paskahalvauksen tosiaan silloin viime viikolla kun jalka turposi. Saatiin onneksi melkein samantien klinikka-aika Forssaan Bela Arosalolle, joka käsittääkseni on tunnettu melko tarkkana (lue: lähes hysteerisen tarkka) lääkärinä. Nokka kohti Forssaa jossa poni taivutettiin, röntgattiin, ultrattiin ja luettiin horoskooppi. Jekku on todella "herkkä" rauhoittaville, joten tässä tulos kun sai ns. poni/suokki annoksen. 

Iiihan kännissä.... Huomaa lerpattavat korvat.

Muuliaasi <3

Kaikki kuvat ja ultrafilmit katsottiin, eikä mitään löytynyt. Turvotuskin oli jo poistunut kun käytiin klinikalla. Eli ei muuta kun nokka kohti kisoja! 

Alku viikosta alettiin sitten rakentamaan kisoja. Tosiaan niille jotka eivät  tienneet, niin Hangon kisathan rakennetaan kokonaan Hangon yläasteen ja lukion pihaan, eli keskelle kaupunkia. Kuten tuossa aiemmassa kirjoituksessa näkee, niin työ alkaa rikkaruohojen nittämisellä hiekoista. :) 

Karsinat rakennetaan koulun pihaan ja kadulle. Alla havainnollistavia kuvia. 

Koulun piha maanantaina

Koulun piha keskiviikkona
Kuva: Mia Maukonen

Kisat alkoivat keskiviikkona, ensimmäiset 65 hevosta saapuivat jo tiistaina. Kisojen aikana olin vastuussa palkinnoista sekä toimin stewardina tehden viimeistä harjoittelua. Nyt on siis suoritetttu sekä tuomari että stewardiharjoittelut ja oikeuksia odotellessa. :) 

Ollaan SHW:n järjestäjäporukan kanssa aina oltu sitä mieltä että myös aluepäivät vedetään läpi "ison kisan tapaan". Haluamme tarjota mahdollisuuden aluetason kilpailijoille käydä "isoissa ja hienoissa" kisoissa. Omalta osaltani tämä käytännössä tarkoitti että palkintojen jakoon vedetään mekko ja kukkahattu päälle. Laitan jonkun kuvan jos löydän. Olin siis ke-su joka palkintojen jaossa mekossa ja korkkareissa, hattu päässä. Perjantaina en ehtinyt vaihtaa ennen oman luokan radan kävelyä, joten kävelin sitten radan mekossa ja korkkareissa. Voin kertoa että ihmiset katsoivat hiukan pitkään.... :) Myös metrin heittivät jonkun verran kun yritin kävellä välejä. Hups. 

Hangon tunnuseste, kirkko ja vesitorni. Huomaa oikea kirkko ja vesitorni taustalla!
Kuva: Mia Maukonen

Keskiviikkona ja torstaina oli siis aluekisat, luokat 80-120 cm Kaikki toimi oikein kivasti ja ratsastajat osasivat käyttäytyä oikein fiksusti (stewardin näkökulmasta). Muutamille sai huomauttaa että eiköhän ne omat jalat kantaisi, että ei tarvisi sitä ponia käyttää penkkinä. Minusta on aivan käsittämätöntä että tuollaisella helteellä (tai ihan ylipäätänsä) tullaan radalta ja joko paiskataan puuskuttava poni suoraan talliin tai sitten jäädän radan reunalle seuraamaan kisoja ponin selästä. Yksi tyttö hengaili siellä selässä melkein 2 tuntia, löysäämättä vyötä ja juottamisesta puhumattakaan. Mitä ihmisten päässä liikkuu? 

Jatkoa seuraa...

Voi itkujen itku...

Otsikko kertoo fiilikset. Jekulla on toinen etujalka lämmin ja turvonnut, ja se märkii. Jalassa oli eilen ollut kaksi märkivää kohta molemmin puolin vuohista, tänään niitä ei enää näkynyt. Haava ei ole, ja karvat ovat tallessa, eli "vammaa" ei päällisin puolin ole. Tallin pomo Mia arveli että suojat ovat hanganneet. Jalkaa on kylmätty ja haude on päällä. Toivotaan että Jekku olisi kunnossa Hangon kisoihin. Liikkuminen on ihan 100%, ei edes pientä epäpuhtautta. Kuitenkin jalka on kipeä, eikä siihen saa koskea. Arrgh..

Alla kuitenkin vähän kesäfiilstely kuvia piristeeksi, hiukan vaihtelua kisakuviin. Laatu ei ole paras mahdollinen, eläköön Nokia 5800....

Meillä täällä Hangossa alkaa tahti kiristyä ajatellen tulevaa Sea Horse Weekia. Koko kisa rakennetaan Hangon yläasteen ja lukion pihalla, siellä ei siis ole mitään hevosiin viittaavaa valmiina. Tämän viikon hommat ovat olleet mm. rikkaruohojen kitkeminen pohjahiekasta. Alla kuvia myös tästä ratkiriemukkaasta hommasta. :)

Merihevonen polskimassa

Jekku lounastaa terassilla

Sea Horse Weekin pohja - Ennen

Sea Horse Weekin pohja - Puolivälissä

Sea Horse Weekin pohja - Jälkeen

Leiriläisten kanssa uimassa

Saappashuolto kesken

Jekku tarhailee - Huomaa söpö pinkki pinteli

Jekku tarhailee 

More of the same

Saapashuolto valmiina

Saapashuolto valmiina

Hyvä ja huono viikonloppu

Kemiöstä ollaan kotona ja osa mutapyykistä pesty. Kisaviikonloppu oli kokonaisuudessaan hämmentävä. Periaatteessa tein kaikki ärsyttävät, tyhmät ja turhat mokat mitä kisoissa voi tehdä. Kuitenkin rusetteja tuli 2 kappaletta 3 startista, joten tavallaan myös tyytyväinen olo. 

Kemiö 120 cm, lauantai
Kuva: Erica Hellman

Torstain aikataulu piti yllättävän hyvin. Oltiin perillä hyvissä ajoin, ja onneksemme sää suosi. Kamat paikoilleen ja letit päähän, ja eikun näyttelemään. Kemiössä oli siis torstaina Hippoksen kantakirjausnäyttely jossa tarjosimme Jekkua kantakirjaan. Jekun esitti tuttuni Mia, joka toimii Hangossa ratsastuksenopettajana. Hän on kyseistä hommaa ennenkin tehnyt. Jekku sai kelpo arvostelut, luvut: tyyppi 8, runko 7, jalat ja liik. sään. 7, käynti 7, ravi 7, rakenne 36, joten Jekku kantakirjattiin II palkinnolla! :) Lausunnossa sanottiin mm. että jalo ja ryhdikäs, hyvä yliastunta käynnissä. Etuosaa kehuttiin, takaosaa vähemmän. :) Toivottavasti koko arvostelu on löydettävissä jostain! 

Jekku Kemiö 120 cm, perjantaina
Kuva: Annika Mäki, photoma.galleria.fi

Perjantina vuorossa oli kansallinen 120 cm luokka, Amatöörisarjan osakilpailu. Koko aamupäivä oli satanut, mutta sade taukosi sopivasti ennen minun luokkaa, mikä oli helpotus. Mitää en vihaa niin paljon kuin sateessa ratsastamista. Rata oli suht iso, mutta ei kovin vaikea. Tiesin että monet olivat saaneet yliaikaa, joten piti edetä. Yleisesti olen sitä mieltä että enimmäisajat saavat olla tiukkoja, ja että radoilla pitää edetä. Lähdin radalle hyvillä mielin, tein helpon tuntuisen 0 vp ja olin jatkamassa toiseen vaiheeseen. *piiiip*, 1 vp yliaika. ARGH!!! Harmitti! Tiesin 3:nen esteen jälkeen olevani liian hidas joten yritin kiristää tahtia. Nurmi oli kuitenkin sen verran liukkaan oloinen sateen jälkeen että en vaan uskaltanut sitten tarpeeksi. Verryttelyssä Jekku liukasteli jonkun verran, ja himmausvaihde jäi päälle, vaikka itse kisa-areena oli ihan ok. Kuitenkin muillakin oli tullut jonkin verran virheitä ja meille irtosi 5: sija! 

Jekku Kemiö, perjantain 120 cm palkintojen jako
Kuva: nalan.kuvat.fi

Lauantaina oli vuorossa Kemiö Speed Derby 120 cm tasolla. Rata oli todella tuhti, melkein kilometrin pituinen (980 m) ja 17 estettä. Ypäjällä derby sujui huvin, joten olin todella innoissani, tykkäsin radasta erikoisesteineen! Lähdin radalle, fiilis oli todella hyvä. Jotenkin sain sellaisen flow-tilan ja kaikki tuntui helpolta. Paikat osuivat ja Jekku lensi kuin lintu kaiken yli. Tultiin 8 esteelle, takana suht nopea nolla. Kahdeksas este oli pitkä vesi puomilla. Lähestyttiin korvat hörössä, ja seuraava havainto oli kun tarkastelin nurmea lähietäisyydeltä. Jekku veti viime sekunnilla liinat kiinni ja mitään en ehtinyt tajuta ennenkuin olin jo maassa. Olin ihmeissäni, koska Jekku ei ole koskaan vettä kytännyt ennen. Voin kertoa että olin niin käärmeissäni ja ärsytti ja ahdisti aivan suunnattomasti. Vedelle olisi ollut vaihtoehtoeste, mutta se olisi tietänyt puolen kentän kiertämistä ja lähes varmaa yliaikaa. En nähnyt syytä etten hyppäisi vettä. Taas tuli opittua että asioita kannaattaa harjoitella kotona ennenkuin kokeilee kisoissa, eteenkään silloin kun on tehnyt puhtaan, nopean radan puoleen väliin asti. Olen hypännyt Jekulla Saksassa kokeillessa pitkää vettä, eikä koskaan missään ole kytännyt mattoja tai muita, mutta tosiasia on että pitkää vettä olisi kannattanut "varmuuden vuoksi" harjoitella kotioloissa. Koko loppupäivä meni ärsytyskäyrä punaisilla lukemilla. 

Kuva: Erica Hellman

Kuva: Erica Hellman

Sunnuntaiksi kokosin itseni parhaimpani mukaan ja pidin peukkuja että aamun kaatosade laantuisi. Onneksi niin kävi ja nurmi tuntui ihan suhteellisen pitävältä ja hyvältä. Luokka oli Estechampion, joten rata oli taas aika tuhti, joskin lyhyt. Ykkönen oli yksittäinen okseri, ympäri ja 2-3a-b-4 linja. Kakkoselta oli 25 metriä alamäkeen sarjalle, n 10,3 metriä. Siitä 26 metriä alamäkeen okserille. Eka väli nätisti kuudella, hyvin sisään sarjaan johon helposti lyhyet kaksi askelta. Siitä hiukan edeten okserille, ja huomasin että jäi hiukan pitkäksi. Jekku venyi helposti eikä tuntunut missään. Videolta kuulin kuinka valmentaja haukkoi henkeä. :) Lyhyen sivun ympäri, ja linja 26 m ylämäkeen johon hyvä kuusi, ja siitä kaareva linja 7 esteelle. Siihen oli joko viisi tai kuusi askelta. Olin ajatellut tehdä kuusi että saisi käännettyä nopeasti uusinnan  ensimmäiselle, mutta se viisi tulikin niin sujuvasti etten halunut ruveta rykimään sitä kuudetta. Siitä vauhdilla 9-10 linja, edeten viisi askelta. Siitä lähdin baanattamaan seuraavalle esteelle. Kuulin kun Kivirannan Tomas huutele jotain, mutta en kiinnittänyt tarkempaa huomiota, ja rohkeasti käänsin sisäkautta viimeiselle esteelle, kun kuulin kuuluttajan sanovan että ratsukko hylätään. Olin ihan pihalla, mitä ihmettä? Tomas ravasi vastaan ja sanoi että olit varmaan sikanopee kun jätit  10 esteen välistä. Voi hyvää päivää!!! En tiennyt pitikö itkeä vai nauraa, joten päätin nauraa asialle. Kuitenkin rata oli monelle vaikea ja 0-hyl tuloksella saimme viimeisen ruusukkeen (19/79).  

Vähän kaukaa lähti...

Eli yhteen viikonloppuun mahtui kaikki emämokat mitä radalla voi tehdä; tyhmä aikavirhe, tippuminen ja radan unohdus. Siitä huolimatta tuli 2 ruusuketta 3 lähdöllä joten kai sitä tyytyväinen pitää olla. Hevonen lensi kuin lintu ja oli todella hyvä koko viikonlopun. Iloitkaamme siis siitä! :)

Alla video sunnuntain radasta:

Kemiö sunnuntai

<<iframe width="560" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/qorAYYX3dlw" frameborder="0" allowfullscreen></iframe>

Tänään oli vuorossa rento maastokävely. Käytiin vähän meressä polskimassa.  Minun söpö merihevonen <3

Merihevonen <3

Pakkaamista ja säätämistä

Olen lähes hajoamispisteessä tämän pakkaamisen ja aikatauluttamisen suhteen. Ihmisenä olen jotenkin kykynemätön lukemaan kelloa ja tajuamaan ajan kulkua josta johtuen olen aina joko etuajassa tai myöhässä. Sama pätee pakkaamiseen. Joko sitä kamaa on liian vähän, ja loppuu vaatteet kesken, tai sitten sitä on aivan liikaa. Tosin silloinkin yleensä väärät. :) 

Tänään iltapäivällä tajusin että huomennahan lähdetään Kemiöön. Hups. Olen kova kirjoittelemaan listoja, mutta jotenkin niiden seuraaminen aina osoittautuu yhtä vaikeaksi. :) Nyt olen tehnyt 2 kpl A4 sivun mittaista listaa, yhden itselleni ja yhden tallille. Lisäksi olen yrittänyt aikatauluttaa huomista päivää, siinä kuitenkaan onnistumatta. 

Tällä hetkellä aikataulu näyttää seuraavalta: 

8.45 Tallille

9.30 Hevosen selässä (kevyt maasto)

10.30 Koulusatuloiden kokeilu

11.00 Hevosen pesu

11.30 Asioiden hoitamista: 

• Sadeasun haku
• Kumisaappaiden etsintä
• Hevosauton petaus ja kuntoonlaitto
• Kaupassa käynti

13.00 Ajan hevosauton esiin, kamat kyytin

13.30 Auto lähtee pihasta

Saa nähdä onko toteutettavissa. Luultavasti jostain kohtaa menee pieleen. :)

Jekku talvella Ypäjällä
Kuva: Minna Tunkelo

Selostus Ypäjältä

No niin, nyt ollaan kotiuduttu tänne Hankoon vanhempien luokse. Kassit on pakattu auki ja videot ladattu koneelle ja nettiin. 

Eli Ypäjällä tuli oltua sen melkein viikon. Kenttäkisoista kirjoitinkin jo päivityksen, löytyy tuosta alempaa. Väsäsin siihen videon johon olen laittanut kouluradan ja esteradan sekä jonkun kuvan maastosta. Laitoin kouluradalle mukaan tuomarin kommentit. Laitan sen tuohon kenttäkisapäivitykseen, käykää sieltä katsomassa. :)

Torstai ja perjantai meni toimihenkilötehtävissä. Jekulla oli rennot maastopäivät, käytiin pyörimässä Ypjän reiteillä. Hiittiradalla otettiin vähän laukkatreeniä, josta Jekku luonnollisesti innostui. :) 

Jekku tutustumassa bankettiin
Kuva: Melanie Ingman

Lauantaina oli vuorossa kansallinen 120 luokka senioreille. Olin ilmoittautunut myös 110 luokkaan, mutta jätin sen pois että poni jaksaisi vielä hypätä Derbyn sunnuntaina. No, lauantain 120-luokassa meni ihan ok. Meille tuli banketin helpolle osalle yksi kielto, Jekulla taisi olla mielessä meetingin alligaattoripesäke... Itse olin varma että hevonen ei astunut taaksepäin, mutta suorittaessani tuomariharjoittelua keskustelin Matti Kuusen kanssa asiasta, ja hänen tulkinta oli ettei hevonen edennyt välittömästi. No, näin sitä oppii. Muuten tuo rata oli ihan ok, vähän olisi perusrytmiä saanut olla enemmän. 

Illalla istuttiin ja valmentauduttiin henkisesti sunnuntain Derbyä. Olin jo lietsonut itseni lähes hysterian partaalle miettiessäni bankettia. Meetingissä ongelma tuli tuolle pitkälle versiolle, ja lauantaina kielto tuli sille helpolle "mäki ylös-hyppy alas", joten päättelin ettei hevonen enää ikinä hyppää yhtäkän bankettia. Näin asiasta jopa painajaista...

Auringonkukkaeste
Kuva: Melanie Ingman

Sunnuntaina oli vuorossa tuo Senioriderby. Olin melko hermona, myönnettäköön. Tein lyhyen verryttelyn ja radalle ennenkuin hysteria iskee. Ennen rataa sanoin että jos päästään maaliin, niin muulla ei ole väliä.

Radan kohokohtia ratsastuksellisesti oli ahdas kolmoissarja. Meillä on joskus ollut sarjojen kanssa pieni ongelma, kun Jekku on niin pitkälaukkainen. Siihen pääälle minun "Orava sukkua-asennossa" esteen päällä, ja avot, välit jäävät lyheyksi. Nyt onnistuin pysymään ylävartalolla suorana ja täten jarruttamaan askelta sarjassa, ja selvisimme sarjasta helpon tuntuisesti. Tuo pelätty banketti oli este nro 5. Jekku yritti vähän kysyä että onko pakko, mutta laitoin kylmän viileästi kannukset kylkeen ja hupsista keikka oltiin ja matkalla alas! JESS!! :) 

Ypäjä valli
Kuva: Melanie Ingman

Loppurata oli helpon tuntuista hyppelyä. Paikat osuivat hyvin, muut erikoisesteet menivät helpon tuntuisesti. Radan lopussa tuli orapihlajalta pitkä lähestyminen harvalle pystylle. Tähän tein oman klassikkovirheeni ja päästin hevosen pitkäksi. Ponnistus lähti aavistuksen kaukaa, ylävartalo hätäili --> puomi putosi. Argh.

Orapihlaja erittäin imartelevasta kuvakulmasta
Kuva: Melanie Ingman

Näin loppujen lopuksi olen todella tyytyväinen tuohon rataan ja kuinka helpolta se tuntui. Jekku eteni luottavaisesti ja hyvin, myös ne vaikeimmat kohdat. Olin ensimmäinen ei sijoittunut, mikä tietenkin hiukan harmittaa, mutta pitää muistaa mistä epäluuloisesta hysteriatilasta lähdettiin. 

Alla video radasta. Saa mielellään kommentoida. :) Seuraavaksi tiedossa Kemiön kisat, jossa 120 cm luokat kolmena päviänä. Sitten Hankoon, ja sitten Lietoon kenttäkisoihin. Jes! :)

Sennuderbystä kotona...

Selvitty kotiin Ypäjältä. Koti tarkoittaa tässä tapauksessa vanhempien luona Hangossa, jossa Jekku ja allekirjoittanut lomailee muutaman viikon. Videota ja tarkempaa selostusta luvassa kunhan saan videot nettiin, on älyhidasta...

Kuitenkin; ei ruusukkeita tällä kertaa mutta kuitenkin tyytväinen ja onnistunut olo. Eilen 120-luokassa tuli yksi "kielto" kun keskusteltiin hiukan banketille menosta. Muuten ok. Tänään Senioriderbyssä yksi tyhmä (!) pudotus. Sellainen mun klassikkomoka. Argh. Kuitenkin tyytyväinen heppaan ja pääsoin myös omaan ratsastukseen. Siitä alligaattoripesä banketista selvittiin puhtaasti, se oli tärkein! :) 

Jekku Tuomarinkylässä juhannuksena. Ypäjältä tulee kuvia kunhan Fotomedia niitä kerkeää lähettää! :)

Ekat kenttäkisat selvitetty kunnialla! :)

Huh, nyt on sitten ekat kenttäkisat selvitetty suht kunnialla! :) 

Koulukoetta pelkäsin eniten etukäteen. En ole mikään kouluratsastaja, ja hevonen ei koskaan ole nähnyt kouluaitoja. Ohjelman ehdin ratsastaa läpi kahdesti tiistaina, joten valmistautuminen ei ollut ihan huippuluokkaa. No, onneksi sain apua entiseltä opettajaltani Hangosta, Mia Maukonen, joka on ollut todella hyvä opettaja aina. 

Hevonen oli yllättävän rento ja pehmeä. Olin aivan varma että alla on varsinainen Naton ohjus kun pääsen aitojen sisäpuolelle... Oma istuntani jättää edelleen paljon toivomisen varaa, (nimimerkillä paskahätäinen orava sukkula-asennoss), joten vaikutukseni hevoseen ei aina ole se paras mahdollinen. Rata oli suht siisti ja suuria rikkeita ei tullut. Paperi oli pelkkiä kuutosia, lukuunottamatta yhtä viitosta keskiravista ja kahta seiskaa laukannostosta sekä viimeisestä pituushalkaisijasta. Keskiravi jäi vaatimattomaksi, en uskaltanut tarpeeksi, koska pelkäsin että tahti rikkoontuu tai että laukka nousee.  Istunnastakin tuli  se kuutonen, oho! Tosin tuomarilinja oli aika kiltti läpi luokan. Prosentteja tuli sen 60,5, ja loppukommenteissa maininta että "Mukavan oloinen hevonen". Söpö Jekku! <3  Laitan videon tähän alle jos/kun saan sen. :)

Jekku maastossa Ypäjä 4.7 Harraste

Huomaa innostunut ilme! :)

Esterata oli aika nopeasti ja helposti hoidettu. Korkeus oli kuitenkin vain sen 80 cm, joten suuri vaikeuksia ei ollut tiedossa. Tosin olin vähän huolestunut että jos se huolimattomuutt nappasee puomin, mutta tältä vältyttiin. Ei muuta kuin nurmihokit alle ja henkinen psyykkaus käyntiin maastoa varten.

Maastokokeen esteistä löytyy kuvasarja Fotomedian kotisivuilta! :) Maastoon lähdetiin pienen säikkyilyn kautta, siinä ykkösen vieressä oli tooosi pelottavia Ihmisiä ja Kiviä... Iik... :) Loppurata selvittiin ilman suurempia säikähdyksiä. Veteen mentiin käynnissä, ja rannalla pieni (oikeasti pieni) mietintätauko. Sitten suoraan läpi rohkeasti ja hyppy pois! Jee! Olin saannut lainaksi hienon maastokellon, jonka kanssa sähläsin jotain, mutta onnistuttii tulemaan maaliin ihanneajassa. Virheetön maasto siis! :)

Tuloksia katsellessa, olin 12, kun 9 sijoittui! Lähtiöijtä oli 33, joten todella tyytyväinen saa olla kenttädebyyttiin! Nyt pitää katsoa kalenteria uudestaan, ja koittaa saada mukaan muutamat kenttäkisat vielä tälle kaudelle. Liedossa olisi 3.8... :) Lisäksi toivon että Keravalla olisi myös harrasteluokka, joskaan se ei ole todennäköistä(?).


EDIT: Alla videokooste kisoista! :)

Nyt ei muuta kuin katseet kohti viikonlopun estekisoja! Lauantaina tiedossa kansallinen 120-luokka ja sunnuntaina Senioriderby! Sitä odotellessa.... :)

Jekku esteradalla, ei Ypäjältä.. :)

Väliaikaraportti kenttäkisoista

Koulusta 60,5 %, rataesteet 0 vp. Maasto alkaa klo 14.00, lähtönumero 44. Pitäkää peukkuja! :)

Jekku hengaa eläinlääkäritarkastuksen jälkeen.
kuva: Minna Tunkelo

Minun tän hetkinen lempibiisi

Tästä tulee niiiiiiin hyvä mieli! :) 

Tavoitteita nyt ja tulevaisuudessa

Täällä Ypäjällä istuessa onkin hiukan aikaa kirjoitella. :) Ajattelin hiukan miettiä tulevan kauden tavoitteita sekä pitkällä tähtäimellä. 

Nyt lähitulevaisuudessa edessä on jo yksi kauden alussa asettamistani tavoitteista: Senioriderby! Olen aina ollut kiinnostunut derbyistä ja jo poniaikoina osallistunut ja voittanut Superponiderbyyn 110 cm tasolla. Tätä luokkaa ei taida olla enään jäljellä. Ostaessani Jekun en tiennyt yhtään hänen suhtautumisesta luonnonesteisiin, mutta kuten tuosta aiemmasta kirjoituksesta ilmenee, niin ongelmaa ei ollut.

Trakhenerhaudalla Ypäjällä kesäkuussa

Senioriderbyssä hypätään kaikki samat luonnonesteet kuin Finnderbyssa, mutta matalammalla tasolla, eli 120 cm. Olen melko luottavainen että suurempia ongelmia ei pitäisi olla. Ainoa joka hiukan huolestuttaa on tuo vesihautabanketti. Tosin sekin mentiin ongelmitta loppujen lopuksi harjoitellessa, joten toivon että hankaluuksia ei tule nytkään.

Kisaviikolla Ypäjällä on myös tiedossa eräs toinen "salainen haave", eli kenttästartti. :) Ponilla olen joskus aikoinaan puolivahingossa päätynyt osallistumaan yhteen kenttäkisaan ja meni kyllä hyvin. Siitä on jäänyt idea muhimaan että tätä olisi kiva tehdä enemmän. Tämän takia Seniorimeeting oli todella hyvää harjoitusta, ja sitä myötä uskalsin ilmoittautua harrasteluokkaan Kisaviikolle. Huh, eniten jännittää kouluosuus. :) Mikäli tämä menee hyvin, harkitsen muutaman kenttäkisan mukaan ottamista kisakalenteriin. Esimerkiksi elokuussa olisi Liedossa yhdet.

Jekku lennokkaana Ypäjän kumpareilla :)

Tuomarinkylä 27.5

Muita tavoitteita tällä kaudella ovat Amatöörisarja sekä aluemestaruus. Molemmat ovat 120-tasolla käytäviä ja amatöörille sopivat. Ainoa asia joka harmittaa on että Amatöörisarjassa ei kerätä pisteitä pitkin vuotta, vaan jokaisen osakilpailun 10 parasta pääsee suoraan semifinaaliin, josta 25 parasta finaaliin. Mielestäni tämä on hiukan huono systeemi, mikäli ajattelee laadukasta sarjakilpailua meille amatööreille. Me sijoituttiin enismmäisessä osakilpailussa Tuomarinkylässä, joten semifinaalipaikka on jo varma. Mitä mieltä on enään lähteä kiertämään Amaröörisarjaa? No, tavoitteet korkealle semi-finaalin ja finaalin suhteen. :)

Aluemestaruudet on toinen kiva tavoite! On mielestäni hienoa että myös meille pienempiä luokkia hyppääville senioreille on oma "arvokisa".  Senioreiden aluemestaruus hypätään 120 cm tasolla, joten haastetta riittää. Etelä-Suomen alueella on monta kovaa senioriratsukkoa. Kääk. Pidetään peukut että pärjättäisi. :)

Mikäli ajattelee tavoitteita ensi kaudelle ja pidemmällä tähtäimellä, niin kai sitä pitäisi uskaltaa siirtyä 130-tasolle ensi vuonna. Harmittavasti 130-tasolla ei oikein ole mitään kivaa sarjakilpailua. Team Eurohorsesilla on tuo Kristina Cruises Trophy, mutta se alkaa jo alkukaudesta hallista, joten voi tulla hiukan nopeasti. Tänä vuonna Tampereella järjestetiin ns. "Pikkumestaruus", 125-130 tasolla. Tuo voisi olla kiva tavoite! Pitää toivoa että kilpailu järjestetään myös tulevina vuosina. Lisäksi muutama pieni kenttäkisa voisi olla suunnitelmissa, mikäli nyt vaikuttaa siltä että Jekku (ja kuski) siitä innostuu.. :) 

Salainen haaveeni on joku päivä hypätä tuo oikea Finnderby... Tänään sen katsoneena, niin alkoi oikein sormia syyhytä. :)