Special: SRNC World Finals Norway

Tässä nyt tulee, vaikkakin myöhässä, yleisestä toiveesta postaus Norjan opiskelijaratsastuskisoista. Eli.

Perjantaina 28.12 oli lähtö Norjaan. Tapasimme aamulla lentokentällä aikaisin. Oli hyvin aikaa oppia tuntemaan joukkue, sillä jostain syystä koko lentokenttä oli aiivan tukossa ihmisistä. Check Inissä meni varmaan 45 min joten kiire meinasi tulla. Olimme varanneet ylimääräisen laukun jotta saisimme kaikki ridakamat ja edustustakit mahtumaan ilman extrakiloja. 

Lento Osloon sujui ilman suurempia kummallisuuksia ja Gardemoenin lentokentältä otimme junan Kongsberg nimiseen kaupunkiin josta meidät poimittiin kyyttiin bussiin. Muut olivat saapuneet jo edellisenä iltana joten meno oli heillä kova jo bussissa... Suuntasimme ihan parin kilsan päähän hiihtokeskukseen joka norjalaisittain oli melko vaatimaton (3 rinnettä ja 1 rinneravintola) mutta meille hillitön luxus. Rinteet olivat about 1700 m pitkiä!! Vrt. Peuramaa, 300 m.. 

Suurin osa muista olivat täysin aloitteljoita suksilla. Mm. yksikään irkuista ei ollut ikinä nähnyt suksia, joten päätimme yleisen turvallisuuden nimissä jäädä hetkeksi lasten rinteeseen jeesaamaan heitä. Olimme opettajan roolissamme yllättävän hyviä ja pikkuhiljaa muutkin alkoivat päästä alas vain yhdellä kaatumisella. Tässä vaiheessa haettiin kaakaota kahvilasta ja lisättiin vähän Minttua joukkoon ja oltiin yllättäen vielä suuremmassa suosiossa. :) 

Hiihtämisen jälkeen meidät vietiin johonkin rinnehotelliin missä oli paljut ja sauna. Aika lame sellainen, ei edes minun mielestä kovin kuuma, vaikka olen huono saunomaan. Muut huusiat halleluuja.. :) Saimme yllytettyä pari belgialaista pyörimään lumeen "We do this all the time in Finland"-argumentilla. Eivät vakuuttuneet. Seuraavaksi meille tarjoiltiin todella hyvä buffa illallinen ja söimme ja seurustelimme kunnes meidät vietiin majoitukselle. 

Lauantaina 29.12 oli vuorossa kaupunkikierros Dröbak-kaupungissa missä asuimme ja missä myös ratsastuskeskus oli. Dröbak oli Oslon jokin esikaupunki, matkaa noin 45 min. Tosi söpö pieni kylä! :) Kaikki kävi kaupassa ja pyörittiin vähän ympäri keskustaa. Tästä majoitukselle, joka siis oli paikallisen käsipalloseuran harjoitushalli, eli helkkarin iso jumppahalli. Osa viihtyi paremmin, osa vähemmän hyvin.. :) 

Jumppasalimme... Huomaa oikealla olevassa maalissa suomalainen leiri...

Toisesta kuvakulmasta

Illall oli vuorossa Welcome Party. Tätä varten meidät vietiin bussilla jonnekkin paikkaan X, missä meitä odotti joku söpö pieni talo. Siellä saatiin aluksi illallista pastasalaatin muodossa (pettymys!!). Tässä vaiheessa järjestäjät huomasivat unohtaneensa koko baarin sisällön jonnekin muualle, joten odottelua oli tiedossa. Onneksi kuitenkin tämäkin saatiin ratkottua ja jouduin/pääsin toimimaan baarimikkona jonkin aikaa kunnes saatiin homma pyörimään. Hauska ja villit bileet oli! :) 

Sunnuntaina 30.12 oli vuorossa ekat ratsastukset, eli koulupäivä! Meille arvottiin hevoset Ulla, Cracky ja joku muu. Päätimme että Mathila ratsastaa  ekana Ullalla, Ilona toisena x hevosella ja minä kolmantena Crackyllä. Näissä kisoissa siis koko joukkue ratsastaa kerralla ohjelman ja tuomareita on 4, eli yksi per ratsastaja ja yksi joka arvostelee joukuetta kokonaisuutena. Ratsastimme Ruotsia ja Belgiaa vastaan, vähän jännitti koska molemmat olivat tosi taitavia. 

Meillä meni kokonaisuutena ok, muttei kuitenkaan häikäisevästi. Menetimme jonkinverran pisteitä joukkuetuomarilta, koska emme pysyneet kasassa ja samanaikaisuus jätti toivomisen varaa. Kukaan meistä ei päässyt jatkoon, mutta olimme kaikki 2/3 hevosillamme ja suht. pienillä eroilla. Kaksi ruotsalaista ja yksi belgialainen menivät jatkoon semifinaaliin.

Illalla oli vuorossa Theme Party, teemalla Christmas Creatures. Meillä kaikilla oli vähän mielikuvitus hukassa ja olimme toisistamme tietämättä hankkineet samat asusteet! :) Mulla oli asusteiden lisäksi punainen joulumekko. Ihan söpö.  :) Bileet olivat samassa paikassa kun edellisenä iltana ja melko villit sellaiset taas.... 

Maanantaina 31.12 eli uudevuoden aattona oli vuorossa esteitä! Arvoimme hevoset Ulla (eri Ulla kun koulussa) , Tumbla Boy ja vuonoponi! Mathilda otti Ullan, rautias iso hevonen, Ilona otti Tumbla Boyn, söpö kimo poni ja minä sain vuoniksen jonka nimeä en muista. Ratsastimme taas Ruotsia vastaan, sekä USA:ta.

Ilona teki siistin 0-radan, mutta niin teki ruotsalainen ja jenkki, joten Ilona jäi täpärästi jatkosta, tosin pienellä erolla. Mathildan hevonen olikin mielenkiintoisempi tapaus… Ensin se viskasi jenkki-tytön kanveesiin 3.s esteen kohdalla, sitten keuli ja kieli Mathildalla pihalle jossain 4-5 esteillä ja lopuksi ei viennyt ruotsalaista sen pidemmälle. Näin ollen kaikki saivat ratsastaa uudestaan eri hevosella. Saivat pienen, kuuman kenttäponin. Mathilda teki sillä puhtaan radan, muut saivat vissiin yhden puomin mutta koska kyseessä oli tyyliarvostelu jossa pudotuksesta vähennettiin -1 piste, jäi Mathilda jatkosta vissiin 0,35 pisteen erotuksella.

Mun vuonoponi oli ihan täpinöissään! Kerran kun se polkaisi käyntiin niin johan kulki! :) Tosin jopa se 90 cm rata tuntui isolta tollaisen 145 cm korkean vuoniksen selässä. Pelkäsin että se katkeaa kun menen kyytiin mutta norjalaiset nauroivat ja sanoivat että kyllä nää kestää! Tehtiin perussiisti 0-rata ja sitten jännättiin muiden pisteitä! 

Lounaan jälkeen saatiin tieto että pääsin jatkoon! Semifinaali oli reilun 100 cm ja sain arvonnassa Zangersheide nimisen hevosen. Kyseessä oli lähes 180 cm korkea tosi sympaattinen ja helppo ruuna. Sillä meni myös tyttö Valko-Venäjältä ja Ruotsista. Olin sillä viimeisenä, eli näin molemmat ekat. Valko-Venäläinen meni suht ok, mutta Ruotsi tyttö täräytti. Teki niin super siistin 0-radan että mietin jo että ei mitään järkeä lähteä edes radalle. Siinä ei ollut mitään korjattavaa, kaikki oli ihan suoraan oppikirjasta. Vähän lannistuneena menin kyytiin. Hevonen oli tosiaan helppo ja sympaattinen, radan näette alla. Kuvauksesta kiitos Irlantiin! 

Ratsastin mielestäni hyvän, siistin 0-radan, mutta en tosiaan tiennyt että miten tuomarit suhtautuu. Iltaan asti sai jännätä, sillä tulokset julkaistiin illan gaalassa.

Ratsastuksien jälkeen siis suuntasimme jumppasalin kautta vaatteita vaihtamaan ja keskustaan erääseen hienoon hotelliin illalliselle. Kaikki oli tälläytyneenä viimeisen päälle pitkiin mekkoihin ja pukuihin. Buffa illallinen oli todella hyvä! Kaikkia ihania herkkuja oli tarjolla ja vedimmekin melkoiset ruoka-ähkyt... 

Vuoden vaihteen lähestyessä menimme läheiseen satamaan katsomaan Dröbakin kaupungin ilotulituksia, jotka olivat todella mahtavat! Kestivät varmaan 10 minuuttia ihan yhtäjaksoisesti! WOW! Sitten takaisn hotellin yökerhoon bilettämään. Jossain vaiheessa musiikki keskeytettiin ja tuloksia julkaistiin. Tässä vaiheessa jännitti aivan perkeeleesti!! Huomaamattani imaisin lasini tyhjäksi pillin kautta sillä aikaa kun tuloksia luettiin ja kun sanoivat että "Through for Jumping Finals is ... for Finland, *minä*" meinasin ihan tosissaa tiputtaa lasini lattiaan! Olin aivan äimän käkenä! Kaikki tulivat onnittelemaan ja ruotsalainen tyttö myös. Huomasi että hän oli hiukan pettynyt, mutta hyvää urheiluhenkeä osoittaen tuli kuitenkin onnittelemaan. Loppuilta meni melkoisissa euforisissa huuruissa... :) 

Tiistaina 1.1.2013 oli vuorossa finaalit. Tässä vaiheessa meitä oli 3, ja kaikki mentiin samalla hevosella. Kaksi ekaa kierrosta oli siis tyyliarvostelulla, nyt oli virheet ja aika. Ensin meni belgialainen tyttö joka sai yhden puomin eikä ollut kovin nopea. Menin toisena, ajattelin että olen vähintään kolmas anyway. Aloitin ripeästi mutta en miljoonaa. Sain yhden puomin alkuradasta, joten vedi urut auki joka kostautui viimeisen esteen pudotuksena. Tosin on myönnettävä että ratsastin kyllä huonosti. Molemmat puomit olisivat olleet ehkäistävissä jos olisin ollut tarkempi ja pysynyt suunnitelmassani. 

Minun jälkeen meni vielä ranskalainen poika, (joka muuten sai Opiskelija MM-kisoista pronssia), joka tikkasi ripeän yhden puomin radan ja vei näin ollen voiton. Vähän tietenkin harmitti, mutta tällasita tää on. Ja ottaen huomioon että hevosta ei oikeasti tunne, oot hypännyt sillä sen 2 hyppyä ennenkun menet radalle, niin hirveästi ei ole varaa kikkailla. 

Ruusuke ja tiimitakki

Lopputuloksena sain siis henk.kohtaista estepronssia ja Suomen joukkue sai estehopeaa. Vaikka olin ainoa jatkoon mennyt, muilla tytöillä oli niin pienet erot, että nousimme kuitenkin korkealle! Näissä kisoissa ei koskaan verrata muihin ratsastajiin, vaan vain ja ainoastaan niihin jotka menevät samalla hevosella. 

Havainnollistava esimerkki: Maija ja Matti menevät samalla hevosella, Maijaa saa 65% ja Matti 60%. Ero on siis 5 %-yksikköä. Kalle ja Karin menevät samalla, Karin saa 52 % ja Kalle 51 %. Ero on siis vain 1%-yksikkö, jolloin Kalle on rankingissä korkeammalla kuin Matti. Koska vaikka Matilla oli korkeammat pisteet, oli Kallella pienempi erotus. Ymmärrättekö? :)

No, palkintojen jakojen jälkeen suuntasimme viimeisille juhlille jumppasalille ja sitten parin tunnin yöunilla takaisn koti-Suomeen. Oli huippuhyvä reissu kaiken kaikkiaan, vaikka järjestelyt paikoitellen ontuivat hiukan.... Tulokseen saa olla tyytyväinen ja nyt osaamme taas vähän paremmin varautua tulevaan! :) 

Huh, tulipa pitkä! Kommetoi vaikka pelkkä hymiö tms jos jaksoit lukea loppuun! :) 

Videot Ypäjältä

Alla vielä videot la-su radoista! Kiitos Marialle avusta ja kuvauksesta! :) Toi la 110 cm rata on kahdessa osassa,video katkes ennen vikaa linjaa. Saa mielellään kommentoida, miltä mielestänne näyttää? :)

La 100 cm

La 110 cm alkurata :)




La 110 cm vika linja




Su 110 cm

Ypäjä Arctic Show

Huhuh, olipa taas viikonloppu! Riitta oli supertaitava ja teki pelkkää nollaa! :)

Torstaina ennen kisoja Mira kävi klippaamassa Riitan. Se on klipattu pari kuukkautta sitten, joten nyt oli kyseessä lähinnä trimmaus ja pään ja jalkojen siistiminen. Ne kun olivat melkoisen "alkuperäisrotu-tyyppiset". :) Sitten oli pesun ja pakkauksen vuoro. Häntää en saannut ihan niin valkoiseksi kun olin toivonut. Tosin kello oli jo paljon joten en jaksanut enää jäädä hinkkaamaan. Riittakin rupes jo ilmoittamaan että nyt riittää nää pelleilyt, mulla on nälkä. :)

Perjantaina pääsimme kivasti lähtemään ajoissa ja ajamaan valoisalla. Ypäjällä kamat paikoilleen ja pikkuhiljaa valmistautumaan warm-upiin. Hyppäsin metrin warm-up luokan, jossa on 80 sek aikaa hypätä haluamansa esteet. Verkassa Riiitta oli suht ok ja rento. Radalla sitä selkeästi jännitti vähän.. Alku meni vähän plörinäksi, kun lähtöjärjestys oli kaikille vähän epäselvä. Lähdin kauhealla kiireellä höseltämään ja juostiin ykkösestä ohi kun toimihenkilö juoksi alta pois henkensä edestä ja Riitta pelästyi  tätä. Aloitimme uudestaan kaikessa rauhassa ja teimme siistin 0-radan. 

Lauantai aamuna oli vuorossa 100 cm luokka. Kävelin radan ja tein letit valmiiksi, kaverini meni taluttelemaan Riittaa, kun kuulin kuulutukset että minuun oli enää muutama ratsukko! Kauhea paniikki, olin ilmeisesti letittänyt kauempaa kun olin luullut. Tein todellisen pikaverryttelyn ja äkkiä radalle. Tämä tuntui sopivan Riitalle oikein hyvin, ja teimme oikein kivan ja näppärän 0-radan josta palkittiin puna-valkoisella rusetilla! :)

Seuraavana olikin vuorossa 110 cm luokka uudella ihanneaika-arvostelulla. Teimme vähän pidemmän verryttelyn, joskaan ei kuitenkana kovin pitkän. Radalla Riitta oli aavistuksen vahvempi ja rata ei ollut ihan yhtä tasainen kun edellinen mutta hyvä kuitenkin. Ihanneaika oli 64 sek ja meidän aika oli 70 joten saimme yhden virhepisteen enimmäisajasta poikkeamisesta....? 

Sunnuntaina oli 110 cm arvostelulla A.2.0. Tein taas lyhyen puoleisen verkan suht vähillä hypyillä. Rata oli taas oikein hyvä! Kyseessä oli aikaluokka, mutta en lähtenyt usvattamaan mitenkään täysillä, ajattelin että on tärkempää saada hyviä ratoja alle ja yhteistä rutiinia enemmän. Nolla tuli taas, mutta ihan ei sijoituksiin riittänyt aika.

Jopa tämän kolmen päivän aikana Riitta parani silmissä ja rentoutui. Vaikka lisää tasaisuutta saa kokoajan hakea ja kauas on pitkä matka, selvää edistystä on kuitenkin havaittavissa. Kunhan opimme vielä tuntemaan toisemme ja saamme lisää ratoja alle niin hyvä tulee!

Riitta kävelyllä, kuvasta kiitos Marialle

Videota tulee luultavasti/toivottavasti viikon aikana. Kuvia ei valitettavasti ole. 

Seuraavaksi suunitelmassa on treeniä ja sitten taas kisoihin. Tulevana viikonloppuna on ylioppilaskunnan vuosijuhlat, joten hepat jäävät vähän taka-alalle. 

Sitten ensi viikonloppuna on taas Hauken treenit, jee!! :) Ajattelin hypätä Jekulla lauantaina ja sunnuntaina Riitalla. Jos jollain on mielenkiintoa tulla kokeilemaan Hauken kurssia, voi ottaa yhteyttä esim. meilitse minuun. Hauke on todella taitava valmentaja joka hioo perusasioita tarkasti. Itse olen ollut todella tyytyväinen ja saanut paljon irti! 

Sitten on vuorossa taas kisat Lohjalla 9-10.3. Lauantai 9.3 on seurakisat, Riitta saa käydä hyppäämässä 100 & 110 cm ja sunnuntaina on alue/kansalliset jossa Riitta hyppää 110 cm ja Jekku tulee myös avaamaan kauden, luultavasti 110 cm. Sieltä sitten Ypäjälle 15-17.3, näillä näkymin molemmilla hepoilla! :) 

Päivän hirvikuva

Kisoja ja oivalluksia ja uutta ilmettä

Huh, nyt olisi paljon kaikkea kerrottavaa... Varoitus, saattaa tulla todella pitkä postaus.. :)

Heti alkuun voimme todeta että ulkoasu on muuttunut! :) Tuo edellinen ulkoasu oli käytössä blogin aloittamisesta asti..... Olen itse niin tumpelo näissä asioissa että pyysin apua Ericalta, joka on tosi taitava väsäämään näitä. Ainoat asiat mitä osasin pyytää oli yksinkertaista ja kaunista, teemana sininen ja ripaus pinkkiä. Aika hyvin Erica onnistui, ainakin omasta mielestäni! :) Käykää katsomassa tuo Erican blogi, mielenkiintoista asiaa ratsastuksesta! 

Eli ensin viikonlopun kisasaldo! Sunnuntaina oltiin siis Lohjalla seurakisoissa. Siellä oli melkoiset bloggaajien kokoontumisajot, ainakin seuraavat olivat paikalla: Muru, Anniina, Bella, Jenna sekä Kaisa jonka blogia ei tosin valitettavasti enää ole. :(

Kisoja pohjustin lauantaina tekemällä vähän kavaletteja ja yhtä ristikkoa maapuomeilla ennen ja jälken jotta kontrolli löytyisi taas. Tätä saatiin hinkata jonkin verran että meni jakeluun... :) Tein kahta kavalettia jotka olivat kolmen askeleen välillä niin että aina hyppy, pysähdys, peruutus, uusi laukan nosto ja seuraavalle kavaletille. Ensin meinasi olla aika hiljaista ehtiä pysähtyä ennen toista kavalettia, mutta kertaus oli taas kerran opintojen äiti.... Viritin taas turparemmi systeemin minkä edellisessä postauksessa esittelin ja se toimi taas, joskin Riitta tahtoi vähän kaivautua turpa rullalle sen kanssa.

Riitta oli tapansa mukaan todella fiksusti ja siivosti kisapaikalla. Kiltti äitini oli saapunut paikalle apukädeksi joten onneksi Riitta osasi olla ihmisiksi. :) Kisat olivat aikaistuneet jonkin verran, mistä en ikinä tykkää. Nuorempana olin aina myöhässä joka paikasta mutta nykyään olen täysi vastakohta, eli haluan että minulla on reilusti aikaa. Noh, kiirettä ei kuitenkaan tullut, radan ehdin hyvin kävellä ja vähän haistella tunnelmia. 

Ekan luokan (90 cm) verkassa Riitta meinasi aavistuksen jännittyä, mutta ei läheskään niin pahasti kun olin odottanut! Tein lähinnä ravissa ympyröitä jne jotta saisin rentoutumaan. Laukkasin melko vähän, ettei hevonen keräisi turhia kierroksia. Hyppäsin ehkä muutaman hypyn enemmän kun mitä Jekulla teen, mutta kuitenkin melko maltillisesti. Riitta oli aivan super! Todella rauhallinen, hallittavissa ja ratsastettavissa. Kertaakaan ei ryysinyt eikä tehnyt muutakaan tuhmaa. Ilmeisesti lauantaina kavalettitreenistä oli jotain jäänyt mieleen...? 

Rata oli melko simppeli, tosin 1-2 esteet olivat vähän kinkkiselllä suhteutetulla linjalla. Monet tekivät siihen kuusi askelta, mutta se ei oikein toiminut. Viisi oli huomattavasti parempi, joskin sillä sai jo vähän edetä. Sinäänsä hyvä että radan saa aloitettua hyvässä rytmissä, mutta muutenkiin ryysäävälle hevoselle ei optimaalinen alku. Loppurata oli aika suoraviivainen. 

Riitta oli jopa niin hyvin hallinnassa että kun otin pidätteen ennen 1. estettä, se tippui raviin. Olin ihan monttu auki että mitä tässä tapahtuu ennenkuin tajusin ratsastaa eteen jotta pääsimme viidellä sen ekan välin. 2. esteelle tuli aika iso hyppy ja kaarteessa kolmoselle Riitta kompastui kerran. Säikähdin aivan julmetusti, mutta sain kerättyä pakkan kasaan ja loppurata menikin oikein siististi ilman suurempia sydämentykytyksiä. Teimme 0-0 vp, mutta sijoille ei ollut asiaa. Ratsastin rauhallisesti ja vähän "koulutusmielessä" enkä tukka putkella voitosta. 

Copy: Nelli Litmanen

Radan jälkeen olin aivan puulla päähän lyöty ja heitinkin vitsillä kavereille että missä se tulta syöksevä lohikäärmehevonen on ja kuka tämä säyseä, ratsastettavissa oleva ja helppo eläin on? Olin todella tyytyväinen ja tungin Riitalle namia naamaan kovaan tahtiin. :) 

Alla video.

100 cm oli sama rata, joten tehtiin asiat samalla tavalla. Paljon rentoa ravailua verkassa, sopivasti hyppyjä ja radalle. Taas sama meno jatkui. Taas rauhallinen, hyvä ja (suht) siisti 0-rata! Tosin saimme yhden aikavirheen, kuulema ylitimme enimmäisajan 0,3 sekunnilla... Tätä en kuitenkaan laske, vaan olen tytyyväinen kahteen hyvään nollaan! :) Poni kyytiin ja kotia kohti!

Alla video.

Tästä on hyvä jatkaa kohti Ypäjän kisoja tulevana viikonloppuna. Siellä Riitta hyppää 100-110 cm korkeutta. Toivotaan että heppa pysyisi yhtä tyynenä ja rauhallisena. :)

Päivän toinen aihe on oivallukset. Jekku oli tänään aiiiivan superhyvä ratsastaa. Olen kyllä aina tiennyt etä se on herkkä hevonen ja että istunnalla tulisi ratsastaa. Tänään ajaessani kotiin tallilta, aloin miettimään "mitä on istunnalla ratsastusta"? Hevoshistoriaa mulla on noin 15 vuotta enkä ole oikeasti ikinä aiemmin miettinyt asiaa silleen aikuisten oikeasti. Onhan sitä lukenut kaikenlaista aiheesta ja tietää että niin pitäisi toimia, mutta miten tähän on voinut mennä 15 vuotta aikaa ja tänään vasta sain enimmäistä kertaa ihan sellaisen kunnollisen ahaa-elämyksen, että tämä on se idea mitä tavoitella! Nyt mennään jo kliseiden puolelle, mutta aargh mikä määrä tunteja satulassa on mennyt hukkaan!

Aloitin siis tänään Jekulla ihan perus-tavalla kuten aina. Enin pitkin ohjin kävelyä sen ainakin 15 min. Sitten vähän hölkkää pari kierrosta ja vähän käynnissä kaasun, jarrun ja ratin toimivuutta. Aloin ratsastamaan ihan ympyröillä suuntaa välillä vaihtaen kevyessä ravissa. Vähän taivuttelin ja väistätin, ei mitään maailmaa mullistavaa, eikä suurta ratsastushistorian uudellenkirjoitusta.

Nostin laukan ja tosissana keskityin oikeaan istuntaan. Ryhti hyvänä, kädet vierekkäin ja OIKEINPÄIN KÄÄNNETTYNÄ, katse eteen ja pohje paikoillaan. Ja ihan yks kaks yllättäen kuului äänekäs *loks* kun jotkin tähdet asettuivat oikeaan asentoon ja Jekku oli ihan super! Monesti (eteenkin laukassa) se vähän mupeltaa kuolainta, vähän heijaa päätä, vähän väistelee johonkin suuntaan tai muuten vaan vetää/painaa. Nyt se pysyi allani höyhenenkevyellä tuntumalla, pää ihan paikoillaan! Kun halusin lyhentää askelta, puristin reisillä hiukan ja *vips* mentiin koottua, rauhallista laukkaa ilman vetokisaa. Vähän rentoutin jalkoja ja sormia ja Jekku avasi askelta 60 cm, häipymättä alta.

Superhirvi <3

Maailman söpöin ja viisain! 

Niin typerältä kun tämä kuulostaakin, mulle tuli oikeasti fiilis että olin avannut ihan uuden oven ja sieltä takaa löytyi se sateenkaaren kätketty aarre (näin niinkuin kuvainnollisesti...). Nousin kevyeen istuntaan ja annoin laukata vähän auki, eteen-alas ajatuksella, jolloin Jekku tietenkin käytti tilaisuuden hyöykseen ja pukitteli hiukan ihan vaan elämänilosta. Nauroin kierroksen verran ja sitten testasin uudestaan että oliko se alun tunne vain jokin hetkellinen happivajaus tms. Ei, sama upea höyhenenkevyt fiilis palasi heti kun istuin alas ja otin yhden puolipidätteen.

Tässä vaiheessa lopettelinkin ratsastuksen ja tein loppuraveja vielä hetken. Halusin kiittä hyvästä työstä enkä jääd hitsaamaan maailman tappiin asti, jolloin Jekku olisi saattanut muuttua happamaksi ja tulla huonolle mielelle. Mitä ideaa on pienen hevosen yrittää, jos mikään ei kuskille riitä? Hymyilin loppupäivän kuin Hangon keksi ja syötin myös Jekulle (ihan liikaa) nameja, kaksin käsin. :)

Haavoittunut sankari. 

Nyt tarvitsee vain toivoa ettei tuo ollut mitään hetkellistä tuuria, vaan että saan samasta ajatuksesta kiinni myös seuraavalla kerralla. Nyt on vaikeus päättää, pitäisi huomenna mennä maastoon revittelemään ja karistella maneesin tomut jaloista, vai pitäisikö käydä testaamassa että löydänkö saman tunteen uudestaan, jolloin voi keskiviikkona harrastaa puskailua? Help?

Onko teille koskaan tullut sitä valaistumisen tunnetta, kun joku asia vaan loksahtaa paikoilleen? Sitä on todella vaikea selittää mutta kyllä sen tunnistaa kun se iskee...  :)

Viikonlopun rataharkat

Sunnuntaina oltiin Laakspohjassa ratatreeneissä Riitan kanssa. Oli oikein hyviä hetkiä ja myös muutamia huonompia kohtia. Alkuverkassa Riitta oli vähän rennompi kuin viikko sitten. Saatiin ihan kivoja, rentoja pätkiä sekä ravia että laukkaa. Emme tehneet sileällä sen kummemmin, koska aikaa oli rajallisesti. 

Aloitimme verkan parilla pystyllä josta jatkoimme kahta linjaa pariin otteeseen. Riitta oli melko vahva kohti estettä ja minulla oli vaikeuksia löytää hyvä rytmi. Yksi linja (radan esteet 4 ja 5) oli pitkällä sivulla lähes seinässä kiinni, pysty-pysty linja 4 askelta vähän edeten. Molempien alla oli pienet laatikot, ekassa liila ja tokassa pinkki. Jostain syystä Riitta piti näitä todella pelottavina ja otti linjan toiselle kiellon ekalla yrityksellä. Toisella yrittämällä meni ok, joskin todella paineella. 

Rata meni about nän: Eka pysty vasemmassa kierroksessa josta kaarevasti okserille 7 tai 8 askelta. Siitä ympäri diagonaalille sarja pysty-okseri ja lyhyen sivun kautta pitkän sivun linjalle, edeten 4 askelta. Taas diagonaalille vesimatto  josta taas diagonaalilta pysty ja siitä dog legillä okserille edeten 6 askelta. 

Riita hyppäsi veden ensin vähän epäröiden ja toisella kertaa otti yhden kiellon. Samoin radan viimeiselle dog leg kaarteesta tulevalle okserille (joka oli valkoinen mustilla pilkuilla, "dalmatialainen" otti myös eka yhden kiellon. Hevone selkeästi jännitti kaikkia erikoisia esteitä jonkin verran mutta meni kyllä rohkeasti kun oltiin hetki haisteltu niitä. Ensin tuli tietenkin paha fiilis että olen huono kun en saa hevosta ratsastettua rennoksi ja hyppäämään vaikka onkin vähän spooky esteitä. Sitten kuitenkin juteltuani Cinnan kanssa muistin taas että olen kuitenkin ratsastanut hevosta vasta kuukauden ja muutamana päivänä viikossa. Lisäksi hevone on suhteellisen kokematon ja jos oikein olen ymmärtänyt, niin ei ole pahemmn käynyt missään hyppäämässä reiluun vuoteen. Joten siihen nähden ei huonosti mennyt. 

Toinen mainitsemisen arvoinen juttu oli eräs oivallut jonka saimme Cinnan ja bestikseni Annin kanssa. Riita omistaja on sanonut että R tykkää hackamooresta ja hän on joskus hypännyt ohjat turparemmissä kiinni. Ihan näin rohkea en kuitenkaan itse ole, mutta mietimme miten voisimme saada tämän ajatuksen yhdistettyä kuolaimiin. Totesin että pitänee kokeilla Kineton turpista, eli tätä. 

Kineton turparemmi

Täältä voit lukea lisätietoa tuosta Kinetonista, löytyy sivun puolivälistä. Tämä turparemmi ei ole kova, kuten helposti voisi kuvitella, vaan päinvastoin lempeä. Kuolaimet tulevat tuosta rinkulasta läpi, eli kun ottaa ohjasotteen, paine jakautuu kuolaimen kautta suuhan ja tuon rinkulan ansiosta nenään. Ajatus on vähän sama kuin kombikuolain (nivel + hackamoore) mutta huomattavasti pehmeämpi ja lempeämpi. 

Koska tähän hätään ei tuollaista ollut saatavilla, teimme oman virityksen. Laitoimme alaturparemmin niin että se oli normaalisti ylhäältä lenkinn läpi, siitä molemmin puolin alas kuolainrenkaan läpi ja siitä turvan yli kiinni. Riitta tykkäsi selkeästi tästä ratkaisusta! Ei ollut yhtään niin vahva, otti pidätteet hyvin läpi ja pää tasoittui reilusti. Kokeilen vielä lauantaina hypätä vähän tällä testillä ja jos on hyvä niin kisoihin tuolla! Koska Riitta nyt selkeästi jännitti uusia esteitä ja oli vähän spooky, päätimme vaihtaa tulevan viikonlopun Lohjan kisojen luokat, niin että hyppään nyt 90 & 100 cm. Turha lähteä haukkaamaan liian isoa palaa kerralla, eikö?

Mutta siis takaisin treeneihin! Eka rata oli tosiaan vähän haparoimista, mutta toinen oli jo selkeästi parempi! Vähän oli vielä mulla itsellä rytmi hukassa. Koska Riitta tuli niin hyvin takaisin tuolla turparemmi-systeemillä, yllätyin helposti vähän tästä ja hevonen jäi pohkeen taakse. Mutta kaiken kaikkiaan jäi kyllä hyvä mieli ja kunhan saa vähän ratoja ja rutiinia alle, niin varmasti tulee hyvä! Sen rutiinin myötä se rytmikin alkaa varmasti löytymään jolloin asiat taas loksahtelevat paikoilleen.

Alla video treeneistä. Video on aika pitkä, siinä on mukana paljon valmistautumista suorituksiin ja kaikki hypyt. Toivottavasti jaksatte katsoa loppuun! :) 

Mitä erilaisia virityksiä te olette käyttäneet hyvällä menestyksellä? 

Ihana!!

Mikäs se täältä kurkistaa...?

No tietenkin Jekun uusi aivan ihana, supermakean muhkea full neck villaloimi! Olin tilannut tämän jo varmaan 3 kuukautta sitten ja melkein unohtanut koko jutun kunnes puhelin soi että nysse tuli. Kävin siis tänään hakemassa ihanuuden. Alla kokeilukuvia. 

Sinäänsä huono juttu ostaa "kilpailijalta" tuotteita, mutta Cristina Sportilla ei ole full neck loimia valmistuksessa ollenkaan. Jälkeen päin vasta tajusin että olisinhan voinut ottaa yhteyttä ja kysyä josko olisivat tehneet. No, nyt näin. :) 

Innostuneen näköinen malli
ps. Kerrankin full neck joka oikeasti peittää koko kaulan...

Vaalensininen kantti, creme-vaaleansini-metallinsinisillä nyöreillä. Kuva valitettavasti vääristää värejä vähän. 

Lisäksi Jekku sai lisää nameja. Nämä ovar lakritsin makuisia, eli ihan sika hyviä Jekun mielestä! Tosin sen mielestä varmaan myös pikkukivet ovat hyviä jos ne tarjoilee taskusta...

Jekun lempparinamit: Lakritsi

Riitta sai myös jotain tänään. Nimittäin kimojen kuivashampoota! :) Lupasivat kaupassa että kun tota hieroo läikkään, antaa kuivua ja harjaa niin muuttu kaikki kusiläikät hohtavan valkoisiksi. Jää nähtäväksi toimiiko. Palaan asiaan testin jälkeen. 

Mitä kikka kolmosia te lukijat olette käyttäneet kimojen suhteen? Millä sukat pidetään valkoisina turvekarsinassa? 

Kimojen kuivashamppoo

Arki rullaa

Taas vähän taukoa päässyt tulemaan, pahoittelen. Tällä hetkellä elämä rullaa melko arkisissa merkeissä. Riittaa olen käynyt ratsastamassa säännöllisesti ja viime sunnuntaina oli ratatreenit Wistillä, eli Jekun kotitallila. Jekku palailee normityöhön pikkuhiljaa ja virtaa riittää... Huh!

Mitä tässä tapahtuu....?

Riitan treeneistä löytyy pari pientä videopätkää, kts. alla. Alkuun olin vähän huolissani, sillä Riitta tuntui melkoisen menevältä. Atomipommi taitaa olla melko kuvaava sana. Verryttelyssä tuli muutama niin ilmava pukki että meinasi heikompaa hirvittää. Kuitenkin meno parani koko ajan Riitta rauhoittui. Minkä toinen sille voi että on innoissaan! :)

Tultiin ensin pystyä yksittäisenä ja sitten okseria pari kertaa, "kisaverkka-ajatuksella". Tuo videolla näkyvä kuuden askeleen linja taidettiin tulla kerran tai pari. Ensin tulin sitä seitsemällä kerran, vähän varmistelin koska en ole Riitalla hypännyt vesiamattoa ennen. Sitten siirryttiin rataan, joka tultiin about 100 cm korkuisena. Rata oli aika hyvä, joskin hevonen oli hetkittäin vahva ja joillekkin esteille veti vähän. Videolla näkyy hyvin meidän tämän hetkiset päälimmäiset vaikeudet, alussa ravissa ja radan lopussa kaareva linja.

Tuo alussa näkyvä pään nyppiminen on huono tapa jota Riitta harrastaa kuumuessaan. On kuulema jossain määrin aina tehnyt tuota. Kuitenkin tällä hetkellä kun hevosen saa rentoutumaan, jää tapa pois. Ekan radan lopussa näkyy pitkä, kaareva linja jossa mennään iloista ristilaukkaa. Tämä on toinen vaikeus, joka minulle helposti tulee eteen Riitan kanssa. Mikäli en saa hevosta tuotua juuri oikein, on riski olemassa että se laskeutuu ristilaukkaan/väärään laukkaan. Tällöin koska hevonen haluaa vaan mennä, en saa sitä kiinni tarpeeksi nopeasti ja jään tappeleeman jolloin seuraavalle esteelle on aina haastavaa lähestyä. Miten te olette ratkaisseet vastaavia ongelmia?

Tultiin lyhennetty rata vielä noin 110 cm kokoisena ja taas parani. Riitta toimii selkeästi paremmin mitä isompia esteitä! Harmi ettei se ole sellaisenaan ihan toimiva koulutusmetodi. ;)

Riitta on ilmoitettu nyt Lohjalle seurakisoihin ensi viikonloppuna, luokkina 100 cm ja 110 cm. Vähän aikaa  mietin luokkavalintoja, mutta totesin 90 cm olevan liian pieni. Hyppään siis 100 cm ja jos kaikki tuntuu hyvältä niin 110 cm perään. Jos ei tunnu hyvältä, en mene. :) Ypäjän viimeinen iloittautumispäivä on harmittavasti lauantai eli 8.2... Joten en  todella tiedä miten ilmoitan Riitan sinne! Saa nähdä josko sunnuntain valmennus selkiyttäisi asioita....

Video Riitan radoista:




Jekku tosiaan palailee nyt treeniin. Talviloma oli vähän aiottua pidempi mutta nyt voi hyvillä mielin sitten alkaa suunnittelemaan tulevaa! Näillä näkymin Jekku toivottavasti hyppäisi ekat kisat Lohjalla 9 tai 10.3, riippuen miltä tuntuu.

Jekku oli ihan ylisöpö tänään! :) Olin laittanut porkkanan harjakassiin (piiloon pinteleiden alle...) siksi aikaa kun kävin hakemassa jotain. Kun tulin takaisin, Jekku oli pistellyt porkkanan poskiina ja etsi lisää. Onneksi oli puhelin taskussa ja sain kvuattua videolle, kunnes katsoin parhaaksi pelastaa sakset ennenkuin nekin oranssina päätyivät Jekun suuhun.... :)





Lopuksi kysymys lukijoille: Sain kysymyksen että tuleeko Norjan opiskelijaratsastuskisoista erillistä postausta. Mitä olette mieltä, laitanko tulemaan vai ei? Minulla ei ole juurikaan kuvia reissusta joten sinäänsä "kuiva" postaus olisi tiedossa? :)