Tästä aiheesta olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa mutta en ole saanut oikein aikaiseksi. Aihe on minusta tärkeä, joten olen halunnut tehdä tämän ajatuksella ja rauhassa.
Ilman seuroja, ei meidän nykyinen kilpailujärjestelmä toimisi. Seurat tekevät todella tärkeää työtä niin kilpailupuolella kun lasten opettamisessakin hevosmiestavoille. Jos nyt tällä kertaa pysytellään kilpailupuolella, niin itse näen pelkoskenaarion. Tuntuu että nykyään todella harva on enää valmis auttamaan sitä omaa seuraa, muista puhumattakaan. Olen ollut sekä järjestäjä- , kilpailija- kuin toimihenkilöpuolella tänä vuonna, monesti vielä samoissa kisoissa jopa kaikkea kolmea.
 |
| Rikkaruohojen kitkeminen Hangon pohjahiekasta |
Puhetta on että kilpailutoiminta siirtyy enenevissä määrin yrityksille ja ammattiorganisaatioille. Tämä tietenkin on ihan fine, jos ollaan valmiita maksamaan laadusta ammattilaisille. Kaikki kunnia heille, aina on ollut toimivat kisat. Kuitenkin jos haluamme myös säilyttää mahdollisuuden kisata mahdollisesti vähän vaatimattomimmissa (onko tuollaista sanaa edes?) olosuhteissa, pienemmillä palkinnoilla niin meidän jokaisen on hilattava se oma ahteri sohvalta ylös ja hommiin!
Kun seuramme järjesti kilpailut tänä syksynä, meidän oli todella vaikea saada ihmisiä mukaan. Kilpailut vietiin läpi alle 20 hengen väsymättömällä työpanoksella, suuri kiitos heille. Mutta ottaen huomioon että seurassamme on yli 300 jäsentä, on tuo todella heikkoa. Monella luottohenkilöllä sattui olemaan muuta menoa sinä viikonloppuna, joka oli tietenkin valitettavaa, mutta sellaista on elämä. Niihin muuhun 200 henkeen olen todella pettynyt. Onko oikeasti niin iso homma olla yhtenä päivää muutama tunti auttamassa? Sanotaan vaikka että edes 1/6 osa jäsenistämme olisi ollut mukana, ei olisi kenenkään tarvinnut tehdä yli 3-4 tuntia koko viikonloppuna.
Niillä rahoilla mitkä seura saa kilpailujen järjestämisestä, pystytään toteuttamaan kaikkea kivaa seuran jäsenille. Siitä jäsenmaksusta jonka maksat seurallesi, seura maksaa SRL:lle suurimman osan ja seuralle jää muutama hassu euro per jäsen. Normaaleista kaksipäiväisistä aluekisoista jää noin +/- 500 euroa seuralle, mikäli kisat joudutaan pitämään vuokratulla maaperällä. Ja silloin on tehty töitä vuorokauden ympäri 3 päivää. Eli voitto ei ole häävi, eikä seurat niillä kisoilla mitään miljoonia tienaa, toisin kun monet luulee.
Kuitenkin HIHS:iin on aina enemmän tunkua kun järjestäjä voi otta vastaan. Onhan se tietenkin sika hienoa paukutella henkseleitä kotona että olinpa Hississä nostelemassa puomeja. Kuinka moni on sitä jaksanut tehdä myös niissä seuran omissa kisoissa vähän vähemmän glamour-henkisissä olosuhteissa?
 |
| Jabojen rakennusta vähemmän glamour oloissa. |
Silläkin riskillä että itse tässä paukuttelen henkseleitä, haluan mainita että olen tällä kaudella ollut yli 10 kisassa (Hanko x 3, Kemiö, Laakso x 3, Ypäjä x 5, jne) vapaaehtoisena toimihenkilönä. Ilman muuta hyötyä kuin ilmainen majoitus ja auttamisen ilo. Monesti olen kilpaillut itse samoissa kisoissa, mutta olen myös matkustanut ihan varta vasten kisoihin toimihenkilöimään. Ja kyllä, töissäkin kävin koko kesän.Viime vuonna olin Ypäjän Kisaviikolla 5 päivää. Ja teen sen koska minusta se on hauskaa!
Ja ihan riippumatta siitä vaikka ei olisi yhtään jaksamista/selkärankaa vetää korttansa kekoon edes sen oman seuran puolesta, niin voisi suuri osa (ei tietenkään kaikki) vähän miettiä mitenpäin siellä kisoissa oikein ollaan. Kaikki ne toimienkilöt jotka siellä ovat, uhraavat viikonloppunsa siihen että juuri sinä pääsisit kisaamaan, sekä että se oma seura saa jotain hiluja jolla järjestää ponikerhoa junnuille.
Olisiko liika vaadittu että niitä sanoja "Kiitos", "Anteeksi" ja "Ole hyvä" viljeltäisi vähän nykyistä ahkerammin? Ihan tosissaan, jos joku asia on pielessä siellä kisoissa, se 96 % varmuudella ei parane huutamalla, räyhäämällä ja olemalla yleinen kusipää. Lähestulkoon kaikki tilanteet ja ongelmat jotka olen kisoissa nähnyt, niin kilpailijana kuin toimihenkilönä, olisivat ratkenneet ystävällisesti puhumalla ja keskustelemalla. Tulee huomattua että niin se metsä vastaa kun sinne huudetaan... Aina kun on ollut jokin ongelma, se on ollut järjestettävissä ystävällisesti keskustelemalla.
Itse olen ottanut tavaksi että kun lähden kisoista kotiin käyn kansilan kautta ja kiitän kisoista. Jos on ollut jotain huomautettavaa, olen sen siinä samassa ystävällisesti esittänyt. Esimerkki: "Kiitos kivoista kisoista. Parannusehdotuksena, olisi hienoa jos voisitte ensi kerralla lanata verkkaa/kastella kenttää/grillata makkaraa vähän useammin. Kiitos ja näkemiin!". Ei kovin vaikeaa, eihän?
Itselle menasi tulla tippa linssiin meidän kisojen jälkeen jossa toimin kilpailujen johtajana, kun sain kahdelta (minulle ennestään tuntemattomalta) poniäidiltä tekstarin "Kiitos kivoista kisoista."
Peruskäytöstapoja ei pitäisi olla niin vaikea muistaa, eihän? Kerran stewardina ollessani ärähdin nuorelle junnulle joka huusi v*ttua ja riehui vanhemmilleen verryttelssä. Eteenkin alaikäisenä, vaikka kuinka olisi rata mennyt huonosti tai jännittää tai mitä tahansa, on hyvä muistaa kuka ne hevoset maksaa ja kuskaa ja järjestää.
Mielestäni aluelupa on kehittynyt oikeaan suuntaan kun vaaditaan jo tuloksia ja sääntökoetta. Se mikä vielä mielestäni puuttu olisi "työharjoittelu". Aluelupaa ei myönnettäisi jos ei olisi toiminut toimihenkilönä vähintään 5 kertaa vähintään aluetason kisoissa (okei, määrä/taso ei nyt ole se olennaisin pointti). Ainakin kanslia ja verryttely on sellaiset paikat jossa jokaisen olisi hyvä käydä tutustumassa ihan "työtehtävissä". Silloin ehkä monelle selviäisi ettei asiat ole niin mustavalkoisia ja että sopu sijaa antaa.
Huh, johan irtosi tekstiä kun pääsi alkuun. Vähä meni jo ohi aiheenkin jossain kohdissa... Pahoittelen jos joku otti itseensä, teksti oli paikoitellen tarkoituksella vähän provosoivaa. Mutta tätä mieltä minä olen, joskin jossain vähän kärjistin.
Tässä vaiheessa heitänkin jopa 2 haastetta ensi kautta ajatellen kaikille lukijoille:
1) Menette ainakin yksiin (oman seuran järjestämiin) kisoihin vapaaehtoiseksi toimihenkilöksi
2) Käytte ainakin 3 kisoissa missä olette olleet tyytyväisiä kansliassa, väännätte sen hymyn naaman ja sanotte KIITOS kuuluvalla äänellä
