Savonlinna 4-6.7

En ole koskaan ennen käynyt Savonlinnassa lähinnä pitkän matkan takia mutta kovasti minulle on sitä aina hehkutettu. Tänä vuonna päätimme siis lähteä katsomaan mistä kaikki vouhottavat Racing pisteiden toivossa. Lähdimme Hangosta ajamaan torstaina aamusta klo 5.50. Auts, minä kun vihaan aikaisia herätyksiä... Olisimme olleet perillä jo 13 aikaan kunnes selvisi että kilpailualueelle ei pääse vielä sillä rakentaminen on täysin kesken. Odotimme Savonlinnan ABC asemalla reilun tunnin kun hevoset söivät siinä päiväruokia ennenkun lähdimme kokeilemaan onneamme. 

Saapuessamme paikalle vastassa ei ollut ketään. Ei myöskään karttoja jaba-alueesta, karsinat numeroimatta ja laput ja ohjeet laittamatta, turpeesta puhumattakaan. Onneksi hetken päästä tuli järjestäjien edustajia jotka osasivat arpoa meille karsinat. Turpeet tulivat reilun puolen tunnin odottelun jälkeen. Vesipisteestä ei tietenkään tullut vettä ja kun tästä kysyin eräältä järjestäjän edustajalta vastaus oli aha. Ehdotin josko hän voisi soittaa jollekin ja selvittää tilanteen, jolloin vastaus oli että "Kelle mä soitan?". No en minä tiedä, varmasti joku on vastuussa hommasta?!? Vettä saatiin lopuksi tulemaan ja asiat järjestykseen jaba-alueella. Kunnes meidän edellä oleva auto jäi peltoon kiinni ja odottelimme tovin että saavat traktorin hinaamaan heidät irti. Tässä vaiheessa oli jo kierokset aika korkealla... Lähdimme camping alueelle etsimään sähköpaikkoja, joita emme tietenkään löytäneet, koska missään ei ollut ensimmäistäkään kylttiä tai ohjetta. Kurvasin autolla takasin respaan josta päivän enismmäinen ystävällinen asiakaspalvelija koitti selittää mihin tulisi mennä. Emme edelleenkään löytäneet paikkoja, joiden piti olla laputettu. Soitto respaan ja lähettivät kiltin kesä-Esan ohjaamaan meitä. Sähköpaikka löytyi viimein, en tosin tajunnut etsiä 2x4 cm kokoisia lippusia sähkötolpista joten siksi meillä olikin vähän haasteita... 

Tässä kohtaa haluaisin huomauttaa kisajärjestäjille että kaikki eivät ole käyneet kisoissanne ennen. Ihan sama mikä kisa, kyllä opasteiden ja ohjeiden pitää olle niin selkeät että normaaliälyllä, näkökyvyllä ja lukutaidolla varustetut ihmiset pärjäävät vaikka eivät olisi kyseisessä paikassa käyneetkään ennen. Ja tämä ei siis todellakaan koske pelkästään Savonlinnaa vaan ihan yleisesti kaikkia! 

Onneksi olimme saapuneet ajoissa sillä iltapäivään ja iltaan mennessä jaba-alue ja sinne johtava peltotie oli aivan täysi kaaos. Ihmiset saapuivat eikä heille ollut jaboja valmiina joten porukkaa joutui odottelemaan autossa ja täten tukkivat ainoan kulkureitin. Parhaillaan jonossa oli mun näkemän mukaan 27 autoa jotka odottelivat pääsyä kisa-alueelle. Jotkin tutu olivat odottaneet lähemmäs 2 tuntia pääsyä purkupaikalle. Lisäksi rankkasateet olivat tehneet jaboista ja pellosta aivan uskomattoman mutaiset joten siellä olivat kaikki kiinni niin autoilla, kottareilla kuin kisakaapeilla. 

Perjantai valkeni sateisena ja kylmänä. Onneksi mulla oli mukana maailman paras stunttikuski Erica joka ratsasti Ticon joka aamu. Ericalla on ilmiömäinen ote Ticoon ja saa sen kulkemaan todella hyvin, joten hän sai sen joka aamu virittää valmiiksi. :) Kokeilimme ensimmäistä kertaa aamuratsastaa Ticon, kahdesta syystä. Ensimmäiseksi luokat olivat vasta 18-19 aikaan illalla ja toiseksi näin ei tarvitse tunkea täyteen verryttelyyn niin aikaisin. Strategia toimi ja Tico olikin niin hyvä ja rauhallinen radalla perjantaina että mulla meni itsellä pasmat sekaisin. Olen niin tottunut että sitä saa koko ajan vähän pitää että nyt kerrankin kun olisi päässyt ratsastamaan jalalla eteen niin en sitä tajunnut tehdä vaan jäin vaan vetämään. Tästä syystä saimme 2 tyhmää puomia kun vaan vedin lähelle ilman mitään järkevää syytä. 

Lauantaina oli vuorossa Eskolla aamusta Racing osakilpailu 110 cm. Tässä taas tein perusvirheeni eli jäin vaan vetämään. Kun hevonen on aavistuksen vahva ja menossa, niin sen sijaan että ottaisin kerran kunnolla kiinni ja järjestäisin asiat niin jään vaan kiskomaan vastaan, jolloin hevonen juoksee pää pystyssä vähän lähelle joka kerta. Tästä oli hyvä esimerkki pysty-kaarella 7 askelta -trippeli. Ajauduin ulos kaarelta ja ajattelin että on parempi ratkaisu tehdä 8. Ok, ehkä olisi ollutkin, mutta se olisi pitänyt tehdä yhdellä kunnon puolipidätteellä ja sitten jatkaen eikä pientä nyhtämistä koko matkalla jolloin se kahdeksas askel on lähellä ja epätasapainossa. Toinen puomi tuli aivan vastaavassa tilanteessa. Milloin sitä oppisi RATSASTAMAAN siellä radalla eikä vaan seilaamaan esteeltä toiselle??

Eskon lauantain Racing

Tico teki lauantaina illalla myöhään vielä 110 cm luokan. Starttimme oli siinä 22 aikoihin joten kahvia naamaan että pysyy skarppina.. Erica oli Ticon virittänyt todella hyvin ja muistin jopa hetkittäin ratsastaa jalalla, tuloksena kiva 0 rata! Jee!! :) 

Ticon lauantain 110 cm. Näkyy valitettavasti huonosti aurinkoa päin...

Sunnuntaina Esko hyppäsi taas aamusta Racing 110/120 radan. Tässä ratsastin jo vähän paremmin, joskin parannettavaa tietenkin vielä löytyy. Ensimmäisen vaiheen teimme virheittä ja toisessa vaiheessa palasin taas perussyntiini ja nyin yhdelle okserille pohjaan josta puomi mukaan. Esko kuitenkin näki kolmoissarjan ensimmäistä kertaa elämässään ja meni kuin vanha tekijä. Kaiken kaikkiaan rata oli kuitenkin parempi ja Esko oli taas kerran oman elämänsä tähti! :) Ja saimme kuitenkin tuosta ensimmäisestä vaiheesta ne kaivatut Racingpisteet joten ihan turhaan ei lähdetty Savonlinnaan asti. :) 

Illalla vielä GPn jälkeen Tico teki 120 cm alueluokan. Tico tuntui aika hyvältä ja lähdin heti lanaustauon jälkeen radalle. Kuitenkin lähtiessäni ykköselle en ollut riittävästi herättänyt hevosta että nyt alkaa rataa, joten siinä Tico jäi katselemaan maisemia ja tuijottelemaan kentän laitaa. Jouduin puskemaan vähän kohti estettä että hei, tonne! Jolloin tietenkin puomi tippui... Tyypillistä! :D Rata oli kuitenkin oikein hyvä ja Tico esitti hienoja hyppyjä. Taso ei tuntunut vaikealta eikä oltu kuseessa missään vaiheessa. Viimeinen linja oli trippeliltä sujuva 7 psytylle suoraan porttia kohti. Tässä Tico pääsi vähän juoksemaan pitkänä jolloin pysty kolahti alas. Minua ei kuitenkaan varsinaisesti puomit haitanneet koska Tico teki varmaa ja hyvää suoritusta eikä 120 taso tuntunut mitenkään vaikealta. 

Koska meni niin myöhään ennenkuin saimme pakattua ja laitettua, päätimme jäädä vielä maanantai-aamuun. Olisimme olleet perillä aamuyöstä enkä luottanut että olisin pysynyt hereillä koko matkaa joten parempi näin. Maanantaina oli kyllä kiva päästä kotiin omaan sänkyyn... :)

Seuraavaksi molemmilla on vuorossa Kemiön kisat, jonne mennään jo tiistai-iltana. Olen stewardina koko viikon joten Kemiöä tulee taas nähtyä ihan riittävästi. Toivottavasti säät suosisivat... Siitä varmaan Tico tekee Hangossa jotain, Esko huilaa.  

Onko kellään mitään postaustoivomuksia? Tiedän että blogi on tässä vähän kärsinyt muiden kiireiden sekä yksityiselämän tapahtumien takia joten täällä on ollut nyt pelkkiä näitä kisaselostuksia. Olisiko jokin tietty aihe mikä kiinnostaisi? Kysymyspostaus? 

Kuvista kiitokset Maria Purmoselle, Heidi Lammille ja Erica Hellmanille. 

Varsa syntyi!!

Enemmän kuvia  ja pidempää postausta tulossa mutta pakko tiedottaa! :) Jekku varsoi perjantain ja lauantain välisenä yönä pikkuisen kauniin tammavarsan! Pikkutyttö on ihan äitinsä näköinen,  tummanruunikko ilman mitään valkoista. Hän on melko pieni mutta korvat on selkeästi peritty mammalta...

Koska lauantaina oli nimipäivä Martalla, sai lapsi työnimekseen Martta. :) En ole uskaltanut miettiä oikeaa nimeä mutta nyt se on edessä. Varsominen oli onneksi mennyt hyvin mutta Jekku oli vielä selkeästi melko väsy.

Salo 26-29.6

Kolmena edellisenä viikkona onkin oltu reissussa paljon. Dumista tulikin jo viime postauksessa selostetta. Siitä seuraavalla viikolla oli vuorossa Salon kisat jossa molemmat pojat hyppäsivät. Tico kävi hyppäämässä torstaina ja perjantaina jonka jälkeen oli vuoron vaihto ja haettiin Esko paikalle. 

Torstaina Tico hyppäsi 110 ja ekna 120 cm. Jatkoin verkassa Dumissa aloittamaani konseptia, eli verkkaan noin 20 ratsukkoa ennen ja kunnon sileän väännöt alle eikä hyppyjä paljoa. Cinna oli pitkästä aikaa päässyt kisoihin mukaan joka tietenkin aina auttaa todella paljon! Saimmekin verkassa hevosen oikein hyvän tuntuiseksi ja hyvillä mielin radalle. 110 cm luokassa Tico oli todella hyvä ja tekikin varman ja helpon 0 vp suorituksen. Ainoastaan yhdessä kaarteessa minulla oli vähän vaikeuksia kääntämisen suhteen. Sijoitusta ei tullut, sillä en näe järkeä alkaa ratsastamaan aikaa tässä vaiheessa. Mieliuummin koulutetaan nyt hevosta ja koitetaan saada varmuutta ja rutiinia peliin. On muistettava että Ticolla ei ole viime vuosilta juurikaan ratoja alla. 

Hyvillä mielin jatkettiin 120 cm luokkaan jossa taas sama verkka taktiikka, joskin hieman lyhyempänä. Tico tuntui hyvälle ja menin radalle ja tein helpon ja varman tuntuisen 0 radan. Viimeiselle esteelle asti. Ilman mitään järkevää tai näkyvää syytä Tico päätti jo lyhyeltä sivulta kun lähdin hakemaan estettä katseella että hyppää muuten keskenäs ja laittoi ihan liinat kiinni! Olin aivan äimänkäkenä enkä tajunntu edes komentaa hevosta, ajattelin että ehkä se jotain säikähti. No ei kun uusi yritys, ja sama uudestaan. Kukaan meistä ei tajunnut mitä siinä tapahtui, koska rata oli siihen asti parhaita mitä Tico on tehnyt!? Ei tuntunut ollenkaan epävarmalta tai kyttäävältä eikä mitään. Puhuin omistajan kanssa ja hän kertoi että sama on joskus monta vuotta sitten tapahtunut ennenkin mutta kyseessä ei todellakaan ole mitään useasti tapahtuvaa toimintaa. 

Ei kuitenkaan auttanut muu kun lähteä perjantaina kokeilemaan 110 cm luokkaan heti aamusta. Yritin ratsastaa ihan normaalisti ilman että paineistan hevosta yhtään turhaa enempää. Heti verkasta lähtien Tico tuntui hyvältä ja samoin radalla, josta lopputuloksena puhads suoritus 1 aikavirheellä. Missään kohtaa ei tuntunut siltä että hevosella olisi ollut edes puolikasta ajatusta kulmaan jäämisestä. Ota nyt sitten selvää tuon hevosen ajatuksista... :) Kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Videoita Ticosta ei valitettavasti ole teknisten ongelmien vuoksi... Harmi, sillä eteenkin tuo 120 cm olisi ollut hyvä nähdä, jos siitä olisi sannut vinkkiä mikä meni pieleen. 

Perjantai-iltapäivälllä kävimme viemässä Ticon kotiin ja tuotiin Esko tilalle. Matkaa oli onneksi vaan sen tunnin verran ja tällä tavalla säästin yhden karsinan hinnan. :) Perjantai-iltana Esko hölkkäsi liinassa vielä kisapaikalla. 

Lauantaina oli vuorossa Racingin osakilpailu 110 cm korkeudella. Esko oli kovin rauhallinen ja säyseä verryttelyssä joten en oikein osannut suhtautua siihen muutokseen mikä tuli kun pääsimme radalle. Kakkosesteen jälkeen kuulin oikein kuinka Esko huusi JIIHAA nyt mennään! Pienten hallintavaikeuksien kautta teimme kuitenkin kivan 0 radan ja rusetti matkaan. :) Tästä radasta sain Juha Ruutsalolta videon, tässä alla. 

Sunnuntaina taas Racingiä 110/120 cm. Esko oli yhtä hyvässä vireessä mutta oman typerän ratsastusvirheen vuoksi saimme ensimmäisestä vaiheesta yhden puomin. Radalla oli linja jossa oli hieman edeten 5 askelta. Tulin kuitenkin pienesti sisään ja jäin ihailemaan maisemia joten tuloksena 5 1/2 askelta ja okserin etupuomi. Ai että kun harmitti moinen typerä virhe! 

Kaiken kaikkiaan Salon kisat olivat kuitenkin taas kerran kiva kokemus ja kuten jo paikan päällä sanoin niin KIITOS kaikille ystävällisille toimihenkilöille jotka aina ovat auttamassa lastin purkaamisessa. Saloon on aina kiva tulla! :)  Postauksen kuvista kiitos Viola Moukolaiselle! :)