perjantai 1. helmikuuta 2013

Arki rullaa

Taas vähän taukoa päässyt tulemaan, pahoittelen. Tällä hetkellä elämä rullaa melko arkisissa merkeissä. Riittaa olen käynyt ratsastamassa säännöllisesti ja viime sunnuntaina oli ratatreenit Wistillä, eli Jekun kotitallila. Jekku palailee normityöhön pikkuhiljaa ja virtaa riittää... Huh!
Mitä tässä tapahtuu....?
Riitan treeneistä löytyy pari pientä videopätkää, kts. alla. Alkuun olin vähän huolissani, sillä Riitta tuntui melkoisen menevältä. Atomipommi taitaa olla melko kuvaava sana. Verryttelyssä tuli muutama niin ilmava pukki että meinasi heikompaa hirvittää. Kuitenkin meno parani koko ajan Riitta rauhoittui. Minkä toinen sille voi että on innoissaan! :)

Tultiin ensin pystyä yksittäisenä ja sitten okseria pari kertaa, "kisaverkka-ajatuksella". Tuo videolla näkyvä kuuden askeleen linja taidettiin tulla kerran tai pari. Ensin tulin sitä seitsemällä kerran, vähän varmistelin koska en ole Riitalla hypännyt vesiamattoa ennen. Sitten siirryttiin rataan, joka tultiin about 100 cm korkuisena. Rata oli aika hyvä, joskin hevonen oli hetkittäin vahva ja joillekkin esteille veti vähän. Videolla näkyy hyvin meidän tämän hetkiset päälimmäiset vaikeudet, alussa ravissa ja radan lopussa kaareva linja.

Tuo alussa näkyvä pään nyppiminen on huono tapa jota Riitta harrastaa kuumuessaan. On kuulema jossain määrin aina tehnyt tuota. Kuitenkin tällä hetkellä kun hevosen saa rentoutumaan, jää tapa pois. Ekan radan lopussa näkyy pitkä, kaareva linja jossa mennään iloista ristilaukkaa. Tämä on toinen vaikeus, joka minulle helposti tulee eteen Riitan kanssa. Mikäli en saa hevosta tuotua juuri oikein, on riski olemassa että se laskeutuu ristilaukkaan/väärään laukkaan. Tällöin koska hevonen haluaa vaan mennä, en saa sitä kiinni tarpeeksi nopeasti ja jään tappeleeman jolloin seuraavalle esteelle on aina haastavaa lähestyä. Miten te olette ratkaisseet vastaavia ongelmia?

Tultiin lyhennetty rata vielä noin 110 cm kokoisena ja taas parani. Riitta toimii selkeästi paremmin mitä isompia esteitä! Harmi ettei se ole sellaisenaan ihan toimiva koulutusmetodi. ;)

Riitta on ilmoitettu nyt Lohjalle seurakisoihin ensi viikonloppuna, luokkina 100 cm ja 110 cm. Vähän aikaa  mietin luokkavalintoja, mutta totesin 90 cm olevan liian pieni. Hyppään siis 100 cm ja jos kaikki tuntuu hyvältä niin 110 cm perään. Jos ei tunnu hyvältä, en mene. :) Ypäjän viimeinen iloittautumispäivä on harmittavasti lauantai eli 8.2... Joten en  todella tiedä miten ilmoitan Riitan sinne! Saa nähdä josko sunnuntain valmennus selkiyttäisi asioita....

Video Riitan radoista:




Jekku tosiaan palailee nyt treeniin. Talviloma oli vähän aiottua pidempi mutta nyt voi hyvillä mielin sitten alkaa suunnittelemaan tulevaa! Näillä näkymin Jekku toivottavasti hyppäisi ekat kisat Lohjalla 9 tai 10.3, riippuen miltä tuntuu.

Jekku oli ihan ylisöpö tänään! :) Olin laittanut porkkanan harjakassiin (piiloon pinteleiden alle...) siksi aikaa kun kävin hakemassa jotain. Kun tulin takaisin, Jekku oli pistellyt porkkanan poskiina ja etsi lisää. Onneksi oli puhelin taskussa ja sain kvuattua videolle, kunnes katsoin parhaaksi pelastaa sakset ennenkuin nekin oranssina päätyivät Jekun suuhun.... :)





Lopuksi kysymys lukijoille: Sain kysymyksen että tuleeko Norjan opiskelijaratsastuskisoista erillistä postausta. Mitä olette mieltä, laitanko tulemaan vai ei? Minulla ei ole juurikaan kuvia reissusta joten sinäänsä "kuiva" postaus olisi tiedossa? :)

15 kommenttia:

  1. Mainio Jekku ja Riitta on kyllä niin kivannäköinen. :)!

    VastaaPoista
  2. Riitta sir jätte kiva ut! (:
    Voi Jeku den e lite ahne.. :D

    VastaaPoista
  3. Täällä ainakin toivottaisiin kovasti erillistä postausta Norjan kisoista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan tulemaan! :) Mutta on kyllä tylsä ja kuvaton....

      Poista
  4. Meillä saman tuntuinen ongelma kun Riitalla. Heppani on äärinmäisen vauhdikas, ja ponnistaa esteelle semmoisella voimalla että kokeneempaakin kuskia meinaa hirvittää. Siinä sitten koita ratsastaa hevonen oikeaan suuntaan, ja vielä oikeaan laukkaan kun pidät kaksin käsin kiinni että pysyt kyydissä. No rentoutta hyppyyn alettiin saamaan ihan vaan sillä, että minä lopetan sen ylinmääräisen kiskomisen, ja olen itse niin rento kun mahdollista, hevonen alkaa rentoutumaan ja lopulta laukkakin on säädeltävissä. Käytännössä jos (ja kun) hevonen tulee väärässä laukassa alas, ja joudun vaihtamaan, niin ulko-ohjan onkin oltava 2 kertaa vahvempi tässä tilanteessa. Ja jos silti jää ristille, niin super-nopeat refleksit että kerkeää vaihtaa sitten sen etupään myötälaukkaan! Näin meillä, toivottavasti saat edes selvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vertaistuesta! :) Joo se oma rentous on kyllä tärkeää! Ja ah niin vaikeaa.... ;)

      Poista
  5. Jos kaahaa esteen jälkeen, niin me ollaan tehty harjoituksissa siten että yksittäistä estettä / jumppaa hypätessä tehtävän jälkeen heti käyntiineikä jatketa. Vaikka meppi kaahaa niin on ainakin sisäistänyt sen, että esteen jälkeen voikin tulla pysähdys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä! Tosin toi ei varsinaisesti kaahaa esteen jälkeen, vaan ennen. :) On kyllä hallinassa jälkeen, vaikkakin vähän vahva. Viimeiset kaksi askelta on ne "pahat" ja silloin enään ei oikein voi pysäyttää ryskäämättä koko esteen sekaan.. Mutta laitetaan kokeiluun! :)

      Poista
  6. Laita ihmeessä erillinen postaus!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jes, laitan! :) Vaikka onkin kuvaton ja tylsä! :)

      Poista

Jätä mielellään kommentti. Olethan asiallinen. :)