Lohja 9-10.3

Huhuh, kiirettä on pitänyt. Alkuun pahoittelut että tässä Lohjan kisapostauksessa on venynyt, mulla on tenttiviikko koulussa menossa joten vähän on joutunut priorisoimaan. :)

Lohjan kisoista siis. Valitettavasti ei ole materiaalia ollenkaan, loppui kädet kesken. 

Lauantaina Riitta oli yksin matkassa. Hyppäsin ensin 100 cm ja sitten 110 cm. 100 cm tuli kaksi puomia, 110 cm yksi. Kumpikaan rata ei ollut sitä parasta osaamista mitä esim. viimeksi Ypäjällä tuli näytettyä. En oikein saanut rytmistä kiinni vaan molemmat radat olivat kokonaisuudessaan epätasaisia. Tuntuu että vaihe oli joko täysillä tai ei ollenkaan. En saanut Riittaa kiinni esteen jälkeen, vaan vasta kaarteesta, josta johtuen tulin liian himmaillen aina seuraavalle esteelle. Pudotukset olivat juuri sitä että pidin liikaa ja tähtäsin liian pieneen askeleeseen.  En uskalla liikkua tarpeeksi eteen, koska pelkään etten saa kiinni enää, jolloin efekti korostuu ja oravanpyörä on valmis. Oli vähän pettynyt fiilis ajella kotiin. Ja nimenomaan siihen omaan tekemiseen.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa 110 cm alueluokka molemmilla hevosilla. Riitta hyppäsi ensin, ja muutos oli silminnähtävä. Verkassa koitin keskittyä entistä enemmän siihen että laukkaan tarpeeksi eteen kaarteesta ja kohti estettä pidän vaan tasaisen käden enkä ota kaikkea pois. Jo  verkassa Riitta oli todella hyvä! Radalle oli hyvä fiilis mennä, vaikka se mielestäni oli hervottoman iso alkukauden 110 cm radaksi... 

Ratkaisin kaikki välit edeten ja sain kuin sainkin hyvän ja suht tasaisen radan aikaiseksi! Riitta hyppäsi todella hyvin, isoja ja ilmavia hyppyjä ja tekeminen tuntui helpolta. Teimme 0 vp ja jatkoin toiseen vaiheeseen, jossa sama hyvä meno jatkui. Harmillisesti meinasin unohtaa uusinnan viimeisen esteen ja tajusin asian vasta viime tingassa. Koitin lehahtaa kulmasta kohti kapeaa estettä, Riitta tähtäsi väärälle esteelle ja ohi mentiin. Uusi  lähestyminen rauhassa ja heposti yli ja maaliin. Harmitta niiiiin vietävästi, koska Riitta hyppäsi todella hyvin ja olisi ansainnut rusetin! Tuo oli aivan selkeä tyhmä moka. ARGHH!! 

No, ei auttanut kuin kiivetä Jekun selkään ja jatkaa kohtia seuraavaa rataa. Jekku oli verkassa todella innoissaan ja vinkui ja pyöritti häntää vimmatusti. Meille tuli pari hasardi hyppyä, koska Jekku yksinkertaisesti lähti käsistä. :) Vähän jännitti mennä radalle, mutta Jekku fiksuna tyttönä osasi skarpata oikeassa paikassa ja pysyi räpylässä, joskin meno oli melko vauhdikasta. Rata oli oikein hyvä ja toimiva ja rytmikäs. Valitettavasti juoki vähän lähelle esteelle nro 7 ja tuli kaarteesta vähän lavoillaan, josta johtuen tyhmä  hipaisu pudotus. Kokonaisuuteen olin tyytväinen! :)

Tänä viikonloppuna on vuorossa Haukea ja Ypäjää. Tarkempaa selostusta tulossa! :)

Kiitos kuvsta Tessa Hostkka! 

Kiitos kuvsta Tessa Hostkka!