sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Special: Vapaaehtoisuudesta ja vähän muusta

Tästä aiheesta olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa mutta en ole saanut oikein aikaiseksi. Aihe on minusta tärkeä, joten olen halunnut tehdä tämän ajatuksella ja rauhassa. 

Ilman seuroja, ei meidän nykyinen kilpailujärjestelmä toimisi. Seurat tekevät todella tärkeää työtä niin kilpailupuolella kun lasten opettamisessakin hevosmiestavoille. Jos nyt tällä kertaa pysytellään kilpailupuolella, niin itse näen pelkoskenaarion. Tuntuu että nykyään todella harva on enää valmis auttamaan sitä omaa seuraa, muista puhumattakaan. Olen ollut sekä järjestäjä- , kilpailija- kuin toimihenkilöpuolella tänä vuonna, monesti vielä samoissa kisoissa jopa kaikkea kolmea.

Rikkaruohojen kitkeminen Hangon pohjahiekasta




Puhetta on että kilpailutoiminta siirtyy enenevissä määrin yrityksille ja ammattiorganisaatioille. Tämä tietenkin on ihan fine, jos ollaan valmiita maksamaan laadusta ammattilaisille. Kaikki kunnia heille, aina on ollut toimivat kisat. Kuitenkin jos haluamme myös säilyttää mahdollisuuden kisata mahdollisesti vähän vaatimattomimmissa (onko tuollaista sanaa edes?) olosuhteissa, pienemmillä palkinnoilla niin meidän jokaisen on hilattava se oma ahteri sohvalta ylös ja hommiin! 

Kun seuramme järjesti kilpailut tänä syksynä, meidän oli todella vaikea saada ihmisiä mukaan. Kilpailut vietiin läpi alle 20 hengen väsymättömällä työpanoksella, suuri kiitos heille. Mutta ottaen huomioon että seurassamme on yli 300 jäsentä, on tuo todella heikkoa. Monella luottohenkilöllä sattui olemaan muuta menoa sinä viikonloppuna, joka oli tietenkin valitettavaa, mutta sellaista on elämä. Niihin muuhun 200 henkeen olen todella pettynyt. Onko oikeasti niin iso homma olla yhtenä päivää muutama tunti auttamassa? Sanotaan vaikka että edes 1/6 osa jäsenistämme olisi ollut mukana, ei olisi kenenkään tarvinnut tehdä yli 3-4 tuntia koko viikonloppuna.

Niillä rahoilla mitkä seura saa kilpailujen järjestämisestä, pystytään toteuttamaan kaikkea kivaa seuran jäsenille. Siitä jäsenmaksusta jonka maksat seurallesi, seura maksaa SRL:lle suurimman osan ja seuralle jää muutama hassu euro per jäsen. Normaaleista kaksipäiväisistä aluekisoista jää noin +/- 500 euroa seuralle, mikäli kisat joudutaan pitämään vuokratulla maaperällä. Ja silloin on tehty töitä vuorokauden ympäri 3 päivää. Eli voitto ei ole häävi, eikä seurat niillä kisoilla mitään miljoonia tienaa, toisin kun monet luulee. 

Kuitenkin HIHS:iin on aina enemmän tunkua kun järjestäjä voi otta vastaan. Onhan se tietenkin sika hienoa paukutella henkseleitä kotona että olinpa Hississä nostelemassa puomeja. Kuinka moni on sitä jaksanut tehdä myös niissä seuran omissa kisoissa vähän vähemmän glamour-henkisissä olosuhteissa?

Jabojen rakennusta vähemmän glamour oloissa.
Silläkin riskillä että itse tässä paukuttelen henkseleitä, haluan mainita että olen tällä kaudella ollut yli 10 kisassa (Hanko x 3, Kemiö, Laakso x 3, Ypäjä x 5, jne) vapaaehtoisena toimihenkilönä. Ilman muuta hyötyä kuin ilmainen majoitus ja auttamisen ilo. Monesti olen kilpaillut itse samoissa kisoissa, mutta olen myös matkustanut ihan varta vasten kisoihin toimihenkilöimään. Ja kyllä, töissäkin kävin koko kesän.Viime vuonna olin Ypäjän Kisaviikolla 5 päivää. Ja teen sen koska minusta se on hauskaa! 

Ja ihan riippumatta siitä vaikka ei olisi yhtään jaksamista/selkärankaa vetää korttansa kekoon edes sen oman seuran puolesta, niin voisi suuri osa (ei tietenkään kaikki) vähän miettiä mitenpäin siellä kisoissa oikein ollaan. Kaikki ne toimienkilöt jotka siellä ovat, uhraavat viikonloppunsa siihen että juuri sinä pääsisit kisaamaan, sekä että se oma seura saa jotain hiluja jolla järjestää ponikerhoa junnuille.

Olisiko liika vaadittu että niitä sanoja "Kiitos", "Anteeksi" ja "Ole hyvä" viljeltäisi vähän nykyistä ahkerammin? Ihan tosissaan, jos joku asia on pielessä siellä kisoissa, se 96 % varmuudella ei parane huutamalla, räyhäämällä ja olemalla yleinen kusipää. Lähestulkoon kaikki tilanteet ja ongelmat jotka olen kisoissa nähnyt, niin kilpailijana kuin toimihenkilönä, olisivat ratkenneet ystävällisesti puhumalla ja keskustelemalla. Tulee huomattua että niin se metsä vastaa kun sinne huudetaan... Aina kun on ollut jokin ongelma, se on ollut järjestettävissä ystävällisesti keskustelemalla. 

Itse olen ottanut tavaksi että kun lähden kisoista kotiin käyn kansilan kautta ja kiitän kisoista. Jos on ollut jotain huomautettavaa, olen sen siinä samassa ystävällisesti esittänyt. Esimerkki: "Kiitos kivoista kisoista. Parannusehdotuksena, olisi hienoa jos voisitte ensi kerralla lanata verkkaa/kastella kenttää/grillata makkaraa vähän useammin. Kiitos ja näkemiin!". Ei kovin vaikeaa, eihän? 

Itselle menasi tulla tippa linssiin meidän kisojen jälkeen jossa toimin kilpailujen johtajana, kun sain kahdelta (minulle ennestään tuntemattomalta) poniäidiltä tekstarin "Kiitos kivoista kisoista."

Peruskäytöstapoja ei pitäisi olla niin vaikea muistaa, eihän? Kerran stewardina ollessani ärähdin nuorelle junnulle joka huusi v*ttua ja riehui vanhemmilleen verryttelssä. Eteenkin alaikäisenä, vaikka kuinka olisi rata mennyt huonosti tai jännittää tai mitä tahansa, on hyvä muistaa kuka ne hevoset maksaa ja kuskaa ja järjestää. 

Mielestäni aluelupa on kehittynyt oikeaan suuntaan kun vaaditaan jo tuloksia ja sääntökoetta. Se mikä vielä mielestäni puuttu olisi "työharjoittelu". Aluelupaa ei myönnettäisi jos ei olisi toiminut toimihenkilönä vähintään 5 kertaa vähintään aluetason kisoissa (okei, määrä/taso ei nyt ole se olennaisin pointti). Ainakin kanslia ja verryttely on sellaiset paikat jossa jokaisen olisi hyvä käydä tutustumassa ihan "työtehtävissä". Silloin ehkä monelle selviäisi ettei asiat ole niin mustavalkoisia ja että sopu sijaa antaa. 

Huh, johan irtosi tekstiä kun pääsi alkuun. Vähä meni jo ohi aiheenkin jossain kohdissa... Pahoittelen jos joku otti itseensä, teksti oli paikoitellen tarkoituksella vähän provosoivaa. Mutta tätä mieltä minä olen, joskin jossain vähän kärjistin. 

Tässä vaiheessa heitänkin jopa 2 haastetta ensi kautta ajatellen kaikille lukijoille:

1) Menette ainakin yksiin (oman seuran järjestämiin) kisoihin vapaaehtoiseksi toimihenkilöksi 

2) Käytte ainakin 3 kisoissa missä olette olleet tyytyväisiä  kansliassa, väännätte sen hymyn naaman ja sanotte KIITOS kuuluvalla äänellä




14 kommenttia:

  1. Hyvä teksti, asiaa kyllä! :)

    Itse olen todella pienen seuran jäsen ja kyseinen seura järjestää harvakseltaan kisoja. Yleensä kuitenkin kun on kisat, sattuu ne sitten toisten kisojen päälle! Kuten tänä vuonna estekisat samaan aikaan kun ypäjällä kenttäkisat, koulukisat samaan aikaan kun niinisalossa kenttäkisat jne.

    Itse en ole ollut tänä vuonna virallisesti oman seuran toimihenkilönä muuta kuin jos olen kisoihin tullut (koska edelleen ne on osuneet päällekäin muiden kisojen kautta ja en näe taas mitään hohtoa jättää esimerkiksi yksiä aluekisoja seurakisojen takia tai kenttäkisoja koulukisojen takia jos on tavoitteet jossain muualla), mutta silloin olen tehnyt kaiken mitä olen pystynyt. Ja sitten taas kansliassa on tullut käytyä niin antamassa risuja kuin ruusujakin tänä vuonna!

    Olin pienempänä seurassa, missä äitini oli puheenjohtajana, missä järjestettiin jonkin verran kisoja. Ei ollut parempaa missään kuin se järjestämisen into! Kisoja odotti kuin kuuta nousevaa, ja kun vihdoin sai mennä rakentamaan rataa, koristella, siivota, puunata, kiillottaa, lanata.. Kisapäivänä liputtaa tai juosta papereita, olla porttivahtina, sihteerina, buffetissa.. Se oli sitä aikaa kun oli "sisällä" seurassa, hevoset asuivat seuran tallissa ja seura oli ns. joka päiväistä elämää.

    Nykyään kuitenkin kuin oma kisaaminen ei enää rajoitu pelkästään seuran kilpailuihin, hevoset asuvat muualla ja en edes varmaan osaa nimetä seuran hallituksen jäseniä kokouksissa käymisestä huolimatta ei ole enää sellainen WOW-fiilis mennä talkoisiin. Aina kun olen päässyt, olen viihtynyt ja hommani hoitanut. Nykyään kuitenkin oma kisaaminen rajoittaa paljon. Jos en ole kisoissa, olen töissä. Se on kyllä fakta mitä on paha lähtee kiistämään :/

    En tiedä olenko aivan tyhmä, mutta esimerkiksi kisoissa kun "vieraalla" olen, tekisi mieli käydä kysymässä saisiko tulla auttamaan. Esimerkiksi ensimmäisiin luokkiin liputtajiksi, radan korotukseen/muutokseen, buffettiin tms siksi aikaa kun odottaa omaa starttia. Yleensä kuitenkin tulee oltua kisapaikalla melkein koko kisojen ajan ja ennemmin käyttäisin tätä hyödyksi olemalla avuksi. Onko siis toimihenkilötoimet vain seuran jäsenille vai voiko "random"kilpailija vain tarjota apuaan? miten siihen suhtauduttaisiin?

    Kerran (oli muuten tämä vanha seura missä itse järjestimme aikoinaan paljon kisoja, mutta uudella kokoonpanolla) seurakisoissa menin hymyssä suin ratamestarilta kysymään voinko auttaa ja sain vihaisen mulkaisun ja töksäisyn päin naamaa: "ei me tarvita apua". Onko pelko että yrittäisin sabotoida kisat vai missä lienee?

    Kuitenkin niinkuin aluksi sanoin, asiaahan tuo on! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ohops, pahoittelen tätä kilometrin pituista tekstiä! :D

      Poista
  2. Hyvä teksti tärkeästä asiasta! Itsekin mahdollisuuksien mukaan olen ollut toimihenkilöimässä seuramme kilpailuissa. Omat kisat ja varsinkin työt kuitenkin rajoittavat aika paljon mahdollisuuksia osallistua tähän vapaaehtoistoimintaan.

    Niin se taitaa nykypäivänä mennä, että ihmiset hinnoittelevat vapaa-aikansa ja se taas ei sovi yhteen tämän talkootyöhengen kanssa. Kaikesta pitää SAADA jotain, jos ei rahaa niin jotain muuta kiitosta konkreettisempaa.

    Jäsenten aktivoitumisen lisäksi moni seura voisi mielestäni panostaa vapaaehtoisten toimihenkilöiden rekrytointiin nykyistä enemmän. Tällä tarkoitan esimerkiksi koulutustilaisuuksia, jossa käydään kilpailuiden kulkua ja toimihenkilöiden työtehtäviä läpi. Näin moni uskaltanee paremmin lähteä ensikertalaisena mukaan, ja samalla tutustuisi myös muihin seuralaisiin. Monessa seurassa tuntuu olevan se ydinporukka, ns. sisäpiiri, johon voi tuntua vaikealta päästä mukaan. Eli lähinnä tarkoitan seuratoiminnan markkinoinnin kehittämistä, jolloin moni empivä tai vähän "passiivisempikin" tyyppi pääsisi helpommin mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimihenkilöiden rekrytoimiseen panostamisen lisäksi seurat voisivat panostaa myös ahkerien toimihenkilöiden palkitsemiseen! Esim. juurikin HeWillä on mun mielestä ollut aika kiva systeemi se, että jos on isoissa kisoissa hommissa, saa alennuksen Tallinan Horse Show-retkestä. Tai siis ainakin joinain vuosina on ollut. Se oli aika tuntuva alennus ja itsekin pääsin matkaan mukaan, kun olin hommissa ollut, vaikken muutoin taatusti olisi raaskinut matkaan lähteä. :)

      Poista
  3. voi että, oli kyllä niin asia teksti! tähän olen itsekin törmännyt kun olen talkoolaisena kisoissa ollut :)

    VastaaPoista
  4. kannattanee siis jatkossa kieltäytyä HIHSin vapaaehtoisuudesta (vaikka mukana on ollut vuosia) kun tunkua sinne kerta riittää ...?

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommenteista! Mielenkiintoista kuulla muiden näkemyksiä asiasta. Viimeiselle anonyymille, ei varmaan kannata kieltäytyä lähtemästä HIHSiis, vaan sen lisäksi tehdä myös sen oman seuran kisoissa jotain kivaa. En mitenkään näe miten nämä kaksi sulkisivat pois toisensa.

    VastaaPoista
  6. Iso kiitos, että teit päänavauksen tärkeässä aiheessa! Juuri tässä kommentissani en ota asiaan enempää kantaa, mutta tulen todellakin kirjoittamaan omassa blogissani (lehtosella.blogspot.com) nykyisestä seuratoiminnasta seuran puheenjohtajan näkökulmasta, kisojen järjestämisestä kisojen johtajan näkökulmasta, sekä siitä, että mitä voi tehdä, kun toimihenkilöt tekeävät katoamistempun...

    VastaaPoista
  7. Erittäin hyvä teksti erittäin tärkeästä aiheesta! Itsekin ottanut tavaksi käydä usein kiittämässä kansliassa kisojen jälkeen etenkin jos kisoissa kaikki on toiminut todella kivasti. Rakentavaa palautettakin on tosin hyvä antaa, jos sellaiseen on huomannut olevan tarvetta.

    Kesällä Savijärven aluekisojen jälkeen kiittelin heitä blogissanikin ja tuli todella hyvä mieli, kun eräs tuttuni kertoi, että seuran fb-sivulle oli lainattu blogitekstiäni, jolloin ainakin suurella todennäköisyydellä kaikille kisoissa ahkeroineille meni kiitos-viestini perille! Toivottavasti tällainen positiivinen palaute saa seuroissa lisää innokkaita osallistujia kilpailuiden järjestämiseen.

    Toinen, mikä on ihan mieletöntä, on sellaiset seurat, jotka järjestävät pyyteettömästi kaikille avoimia valmennuksia! Niistä ei myöskään voi koskaan kiittää liikaa niitä ihmisiä, jotka niitä jaksavat järjestää..

    Seuratoiminta kunniaan ja ihmiset jalkautumaan taas yhdessä tekemisen pariin!!! :)

    VastaaPoista
  8. Olipas hyvä kirjoitus! Ei lainkaan liian provosoiva.

    Itse en oikeasti ole koskaan ollut _kisoissa_ toimihenkilönä ; tuntuu vaikealle lähteä seuran tallille, joka ei ole oma kotitalli, ja jossa ei muuten tule koskaan oltua? Toisaalta, useina vuosina olen kuulunut kahteen seuraan, joista toinen aina joku lähitalli ja toinen Suomenratsut, missä sitten olenkin aina mukana kaikessa missä pystyy.

    Allekirjoitan kuitenkin tuon tekemisen ilon, koska sitten aina kotitallin valmennuksia kun on mukana järkkäilemässä, on tosi ihanaa saada vähän tapahtumaa tallin arkeen - ja näistähän ei avustajille jää sitten mitään, paitsi hyvä mieli :)

    Harvinaisen epäselvää tekstiä allekirjoittaneella, olisi ehkä pitänyt miettiä vähän enemmän eikä vain kirjoittaa kaikkea mitä sylki suuhun tuo... :D

    VastaaPoista
  9. No juu, itse olen suurehkon seuran jäsen ja pakkohan se on sanoa että on meilläkin vaikeuksia saada väkeä hommiin. Tuntuu tosiaan siltä että siihen ydinporukkaan on joskus vaikea tulla mukaan, vaikkei se väki kyllä apua hyljeksi.

    Kisoja järjestetään meillä taajaan ja varsinkin hallituksen jäsenet tuntevat velvollisuudekseen järjestää paljon kisoja. Kun kalenteria suunnitellaan tuntuu pahalta jättää edes yhdet pikku rataharjoitukset pois. Kuitenkin väsymys alkaa näkyä ja jotenkin tulee olo että kilpailijat etääntyvät järjestäjistä vaikka samaa porukkaahan me ollaan.

    Mietin tässä että osansa kisojen onnistumisessa on myös vapaaehtoisten omalla tunnelmalla. Itse olen usein, ellen nyt aina hommissa seurani kisoissa ja, karvaturpa kun olen, mulle siunaantuu ne "tekniset" hommat ja isoissa kisoissa parkin hoitaminen. Parkkiin saapuvat henkilöt usein ovat hieman kireämpiä kuin sieltä lähtevät, kumma kyllä.

    Meidän parkki on isonnäköinen mutta sinne pitää parkkeerata aika specifillä tavalla että kaikki mahtuvat ja joskus se traikkujen ahtaminen on hankalaa. Samalla me joudumme varaamaan paikkoja isoille hevosautoille mikä silloin tällöin aiheuttaa kränää kun ohjaa toista pikkuriikkiseen koloon vaikka vieressä näyttäisi olevan hehtaarikaupalla tilaa. Toisaalta on hauska katsella kun 20+tonninen hevosauto yrittää "hiipiä" paikkaan johon sitä ei ole neuvottu.

    Takaisin asiaan, hymyllä ja leppoisalla puheenparrella saa asiat ja osallistujat hyvälle tuulelle vaikka ensin olisi niille ärhentänyt kuinka. Sama koskee toimihenkilöitä, me annamme anteeksi koska ymmärrämme sen että stressitilanteessa kaikki tuntuu vaikealta.

    Itse tiuskin ennen rataa kaikelle mikä liikkuu ja seillaisillekkin joiden ei pitäisi liikkua. Karjun okseria kuin vääpeli, kiroan pikkulikat (=kaikki alle 65v. naiset) jotka talsii rinnakkain (= jos kaksi häntää näkyy mulle yhtäaikaa) halvatun koniensa kanssa, murahdan portille jos ei se heti aukea vaikka olenkin itse väärässä paikassa väärään aikaan ja mulkaisen tuomaria (=vaimo)jos ei heti huomaa kun tervehdin. Kun pilli soi, on kaikki taas toisin. Käyn sitten jälkeenpäin pahoittelemassa. Ihmiset lopulta haluavat olla väleissä.

    Yhdessä tekemisen ilo on kuitenkin se voima joka saa meidät tähän hommaan ja se että tietää olevansa avuksi.

    VastaaPoista
  10. Minä myös kiittelen vuolasti järjestäjiä kisapaikalta poistuessani, tietoja kysyessäni ja parkkipaikalla opastusta saadessani. Kuten Milja, Savijärvellä oltiin palautteesta tosi kiitollisia, risuja kun oli sadellut siitä, ettei ratsastajat ymmärrä nurmikisojen vaativan nurmihokkkeja! kyllähön järjestäjän sellainen nurmi pitää kehittää, ettei lipsu! TRS on myös yksi suosikkijärjesäjiäni, samoin SRS Salossa, eikä DC:n harjoituskisoissakaan ole koskaan ollut mitään moitetta...

    Jillan kanssa jaan saman ongelman seurasta; jos seura ei toimi kotitallilla, on tiedotus valmennuksista ja muusta yhteisestä aika etäällä ja kun sitten sinne oman seuran kisoihin lähtee kilpailemaan, on päivä jotaknkin menetetty kun hinaa kopukan paikalle, ratsastaa radan, vie konin kotin jne. Nuoruudessa olen paljonkin seuratoiminnassa mukana ollut, ja kivaahan se on- jos porukka onnhyvä. Kiitosta harvoin tulee liiemmälti.

    VastaaPoista
  11. Hieno kirjoitus! Meillä on uusi ja vielä pieni seura, joka järjestää kolmessa lajissa kisoja. Kenttäkisoissa niitä toimihenkilöitä tarvitaankin jo ihan kiitettävä määrä! Mukavasti ollaan kuitenkin saatu toimihenkilöitä paikalle :) Entisessä seurassa ei tullut niin paljon osallistuttua kisojen järkkäilyyn, kun siellä tuntui olevan jo väkeä riittävästi.

    VastaaPoista
  12. Hieno kirjoitus!

    Olen itse ollut kisatalkootöissä 1980-luvulla, ja tuntuu että homma ei ole muuttunut miksikään.

    Minusta SRL:n pitäisi luoda jonkinlainen järjestelmä, että kisoihin haluavien olisi ensin osallistuttava kisojen järjestelyyn, ja vasta sitten aluelupa heltiäisi. On nimittäin aika rasittavaa järjestää kisoja maaseututalleilta tuleville, jotka käyvät kisaamassa (ja haukkumassa järjestelyt) mutta eivät osallistu koskaan järjestelyihin.

    Se, että seurojen jäsenistä suurin osa ei osallistu kisatalkoisiin on minusta ymmärrettävää. Miksi perheellinen tätiratsastaja joka ei itse kilpaile, käyttäisi vapaa-aikaansa moiseen?

    Huomioiden, että ihmisten vapaa-ajasta kilpailee moni asia, niin järkevintä olisi, että kisajärjestelyihin osallistujille annettaisiin järkevä korvaus. Ei välttämättä rahaa, mutta jotakin muuta kuin pelkkä kiitos. Toki nämä palkkiot nostaisivat kilpailumaksuja, mutta minusta olisi enemmän kuin ok tehdä selväksi kisaajille, että kisat eivät synny tyhjästä.

    VastaaPoista

Jätä mielellään kommentti. Olethan asiallinen. :)