maanantai 8. lokakuuta 2012

Vuoristorata viikonloppu

Viikonloppuna oli vuorossa Hauken treenit. Teemana oli  "Back to Basics", eli hyvinkin helpot ja yksinkertaiset harjoitukset. Eikun, mitä? Ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin kuviteltiin. Tehtiin oikeastaan samoja harjoituksia molempina päivinä, esteet olivat alle 80 cm. 

Alkuverryttelynä tehtiin "kavletturusettia", eli neljä kavalettia neliöllä tai kuten kellossa klo 12, 3, 6, 9. Niitä mentiin ravissa ja sitten laukassa aina tehden tavallaan täyskaarron ja seuraavalle. Yritin väsätä tollaisen selittävä kaavion, ymmärtäisikö siitä idean? 

Hauken rusettikavaletit
Ajatuksena oli ratsasta hevonen koottuna, lyhyessä ravissa/laukassa hyvin suoraan ja sisäpohkeen ympäri. Ei mitään ylitaivuttamisia eikä vekslaamista. Hauke halus meidän ratsastavan vahvalla ulko-ohjalla ja sisäpohkeella. Ulkokäsi tukee ja sisäkäsi on pehmeänä, vähän nostettuna ja edessä. Tällä tyylillä Hauke usein ratsastaa itse näin koulutustilanteessa. Näin sisäkäsi pysyy pehmeänä, eikä sillä "pysty" vetämään taakse ja täten lukitsemaan sisätakajalkaa. Myös kääntämisen on tapahduttava ulkoavuilla. 

Samantyyppistä ollaan usein tehty Hauken treeneissä, mutta lauantaina jostain syystä oli sellainen mikään ei onnistu fiilis. Tuntui että yritin, mutta Jekku vain iloisesti hölkötteli menemään pää pystyssa ja kiemurrellen. Suurin ongelma on (taas....) se oma istunta. Istun helposti vähän tuoli-istunnassa, eli jalat edessä ja lantio takana. Tästä johtuen ylävartalo kippaa eteen, ja kädet tippuvat syliin. Painopiste on väärä ja Jekku saa vedettyä minut satulasta isolla laukallaan ja minä könötän kaulalla. Vaikka kuinka yritän nojata taakse, ei se auta koska lantio on liian takana, eli selkä menee notkolle. Argh, tieto lisää tuskaa. 

Jonkin ajan kuluttua Hauke kiipesi itse kyytiin kokeilaakseen että onko säädöt kohdillaan. Kesti ehkä 3 minuuttia ja Jekku liikkui kuin mikäkin GP-ratsu. Ei auta kuin todeta että peilistä se ongelma löytyy. Tavallaan oli helpottavaa kun Hauke sanoi että hyvältä se tuntuu, eikä ole mitään hätää ratsastettavuuden suhteen. Niinpä, vielä kun saisi sen itsekkin toimimaan samalla tavalla, tai edes sinnepäin. Pakko on myöntää että meinasi ihan tulla suru puseroon kun tuntui että mikään ei onnistu ja mistään ei tule mitään. Menin vielä Hauken jälkeen selkään, ja Hauke piti minua ympyrällä ilman jalustimia ja todella keskittyi istuntaani. Minun piti laukata silmät kiinni yhden kavaletin yli ja todella yrittää tuntea milloin mikäkin jalka osui maahan. Oli vähän pelottavaa mennä silmät kiinni pitkän aikaa. Hauke sanoi että etene tai odota aina kun tulin kavaletille että askel osui. Sain Jekun liikkumaan ihan hyvin ja istunnan kuntoon. Olin vähän maani myynyt lauantaina...


Sunnuntaina tehtiin ihan samoja juttuja. Yritin alusta asti todella kovasti keskittyä itseeni ja istua oikein. Ihan samoihin tuloksiin en päässyt kuin Hauke, mutta ajatus ja suunta oli oikea. Tehtiin samaa rusettiharjoitusta ja samantyyppistä kääntämistä pienillä esteille. Päivän suurin hyppy taisi olla 80 cm. :) Hauke sanoi että "Oho, joku on tainnut oppia jotain". Tunnin jälkeen oli todella hyvä fiilis, vaikka ei mitään ihmeellisyyksiä tehtykkään. Fiilis oli sama kuin olisin juuri voittanut olympiakultaa, vaikka todellisuudessa ylitin onnistuneesti 80 cm esteen. Pienestä sitä voi iloita.... 

Mulla on lyhyt video sunnuntailta, mutta se ei ole kovin jännä... Laitanko kuitenkin esille?

EDIT

Alla video. Ei ole kovin jännä (eikä imarteleva....), mutta näkee mitä tehtiin!




Jekku valmistautui valmennukseen reippaalla maastoriehumisella. Huomaa rapaiset etujalat. :)







5 kommenttia:

  1. Laita ihmeessä myös se video, täällä olisi ainakin yksi kiinnostunut! :)

    VastaaPoista
  2. Laitoin nyt videon kehiin... Näkyy tässä postauksessa ihan alhaalla! :) Ei saa haukkua...... :)

    VastaaPoista

Jätä mielellään kommentti. Olethan asiallinen. :)