Sea Horse Week Hanko, part 2

No niin, eli miten mulla meni kisat? Vastaus oikein kivasti. :) 

Torstaina olin päivän stewardina, ennenkuin lähdin hakemaan Jekkua, joka oli aivan täysin villihevoistunut tarhassa. Onneksi SuperGroomi Minna sai sen taas kilpahevosen näköiseksi. :) Kisapaikalla poni karsinaan ja henkinen valmistutuminen käyntiin. Rata oli ihan kivan oloinen, isohko aluekisoihin. Verkassa sain kivan flow-tilan päälle, ja ei kun hyppelemään. Jekku oli aivan superhieno! Rata oli todella hyvä, niitä harvoja kertoja kun voi sanoa että mitään en muuttaisi, paitsi esteitä nostaisin 30 cm. :) Puhdas, suht nopea nolla tuli, ja punainen rusetti. :) Alla video:

Heitin vitsillä että näni hyvän radan jälkeen ei kannata hypätä enään, kun vuorossa oli 120 cm luokka. No, olisi pitänyt tehdä näin, koska 120 luokka oli pienoinen kaaos... Ei näyttänyt videolta niin pahalta, mutta rata tuntui tosi huonolta. Viimeiselle linjalle oli kaarevalla 6 tai 7 askelta sarjalle. Mun plääni oli tehdä 6 vähän edeten, mutta kaikki jotka näin tekevän tämän ratkaisun uivat sarjassa. Päätin ottaa 7, bad choice. Seiska esteelle tuli outo hyppy, suunta vain ylöspäin eikä eteen. Sitten tein tilaa ulos kaarteessa jotta se 7 mahtuisi ennen sarjaa. No, vedin sitten liikaa ulos, tuloksena aika tarkka 7 1/2 askelta ja sarjan a-osan puomit suussa. Argh! Mitä opimme tästä, PYSY AINA SUUNNITELMASSA! Aina kun lähden muuttamaan suunnitelmaa juuri ennen rataa, menee pieleen. Sitä varten ne valmentajat on, että niiltä voisi saada vinkkejä, ja sitten toisaan kannattaa uskoa niitä. Tyhmä minä!! Alla vielä video (hävettää):

Kotiin itkemään itseään uniin, ja kohti uutta päivää. Perjantaina oli vuorossa avoin kansallinen 120 cm luokka. Jotenkin pystyttiin nollaamaan eilinen fiaskofiilis verkassa ja radalle hyvillä mielin. Puolivälissä meinasin unohtaa radan. :) Jess, hyvä minä! En tiedä mikä mulla on nyt tullut, kun unohtelen ratoja. Onneksi oli kilttejä kavereita jotka huutelivat kumpaan suuntaan piti mennä. Johtuiko tästä, vai ihan muuten vaan, rytmi hiukan sekosi ja viimeiselle esteelle, joka oli iso sininen harva okseri tuli aavistuksen kaukaa, laakaa hyppy ja *klonk* puomi tippuu. Viimeisen esteen kirous... Mutta, rata oli kokonaisuudessaan hyvä ja olin todella tyytyväinen! Alla video:

Puhuttiin valmentajani kanssa vähän jos oltaisi menty jälki-ilmoittautuneena lauantain 130 cm:iin, mutta todettiin että turha hätiköidä. Jekku on niin kiltti ja rehellinen, että suurin pelkoni on että rysäytän sen sekaan. Kyllä se 130-debyytti varmaan joskus tulee, mutta ehkä ei kannata A-kansallisissa. GP-kisoissa on kuitenkin aina kaikkien ratojen vaativuus hiukan kovempi. 

Jekkuponi palkintojenjaossa <3
Kuva: Suska Sundberg

Jekkuponi vietiin takaisin Hangon tallille viettämään villihevoselämää loppuviikon ajan ja mamma stewardoi taas ja jakoi palkintoja. Eteenkin Nuorten GP oli todella jännittävää katsottavaa. Harmi tosin että senioreiden GP jäi niin tyngäksi. Moni vakioratsukko ol Ruilassa NC-kisoissa, joka verotti osallistujamäärää. 

Sunnuntaina vein vielä Hangon tuntsarit laitumelle, ennen suurta pakkausoperaatiota. Maanantaina takaisin Helsinkiin ja paluu arkeen ja töihin. Olisi sitä lomaa ollut kiva viettää  vähän pidempään... :) Laitan kuvia tänne lisää jos/kun saan niitä jostain vielä!