Special: MM-kisojen jättipläjäys

No niin, nyt olisi aika ruveta purkamaan MM-kisoja. Suomeen tulin maanantai-iltana, jolloin oli melko hajalla oleva olo ja tää alkuviikko on mennyt pitkälti yrittäessä päästä takaisin arjen kärryille. Mutta, koitan selostaa koko viikon mahdollisiman tarkasti, eli tulee pitkä teksti. EDIT: tuli ihan sikapitkä.... Suurin osa kuvista otettu omalla kameralla joka on aika huono. Luulen kuitenkin että ovat kivemmat kuin ei mitään, eikö?

Maanantaina 23.8 oli Hysteerisen Pakkaamisen Päivä. Päivällä olin töissä, josta lähdin juoksemaan läpi kaikkia tärkeitä etappeja, kuten kauppaa, Stockmannia, apteekkia, pesulaa jne. Pakkasin yötä myöten, kun taas ei osannut tehdä asioita ajoissa. Olipa yllättävää. Alla kuvamateriaali mitä kaikkea piti saada mahtumaan yhteen matkalaukkuun. Ei näytä kovin lupaavalta....

Nämä tavarat..

... tänne.

Tiistaina kello soi jo ennen viittä, ja eikun kentälle. Lentomme lähti klo 7.40 ja samalla lennolla tuli toinen joukkueemme ratsastaja Anna tukijoukkoineen. Düsseldorfin lentokentällä meitä oli vastassa meidän oma "attaché", eli tukihenkilö Sophie. Kisojen pääsponsori eli Volkswagen oli tarjonnut käyttöömme hienot mustat autot joilla kaikki osallistujat haettiin lentokentiltä ja juna-asemilta. Olo oli kuin isommallakin julkkiksella kun meidän pukuun pukeutunut kuljettaja nosti laukut kyytii. :) Noin tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä Aachenin nuorisohostellilla, joka oli kokonaan vuokrattu kisaporukan käyttöön. Hoidettiin akkreditoinnti ja saatiin kulkuluvat jne. Ne kulkuluvat olivat ihan sikahienot! :) Iltapäivällä meillä oli ohjattu kierros kisapaikasta.

Meidän kyydit, sponsored ny Volkswagen

Saapuminen hostellille

Aachen CHIO kisapaikka

Kisapaikan, eli Aachen CHIOn tilat ovat ratsastusseuran omistuksessa. Seuran ainoa tarkoitus on järjestää Aachenin joka kesäiseset isot CHIO kisat. Kisoissa nähdään kaikkia ratsastuksen olympialajeja, westernia ja vikellystä myöden. Alue itsessään oli noin 25 hehtaarin kokoinen ja siihen kuului maailman paras nurmikenttä (150x280 m), kolme nurmiverryttelyä, 2 kappaletta 30x80 Geopat verryttelykenttää, Deutsche Bank koulustadion (4500 katsojaa mahtuu), kaksi isoa maneesia, kiinteät tallit 400:lle hevoselle ja 6 km pitkä maasto rata.

Tallialue

Kiinteät tallit

Pesareita

Aachenin kisoissa vuonna 2012 kävi 363 000 katsojaa, Expossa oli 200 standiä ja hevosia oli yli 500 kappaletta. Eli melkoisen upeat oli maisemat... Käveltiin kierrosta ihan suu auki eikä mikään muu ajatus mahtunut päähän kuin WAU. Näimme myös CHIO Aachenin oman museon, jossa oli kerätty kaikkea muistotavaraa koko CHIOn ajalta. Mm. Ratina Z:n satula oli paikalla. :) Pää-areenan sisäänkäynnin edessä oli Hollywood Boulevardin tyyliin kuuluisten hevosten kenkiä upotettuna sementtiin. CHIOn toimitusjohtaja Frank Kempermann kertoi että kaikki kengät olivat kyseisten hevosten oikeita, omia kenkiä. Shutterflyn oli toosi pienet!! :)

Shutterflyn alkuperäinen kenkä

Hicksteadin alkuperäinen kenkä

CHIO Aachen pääareena

CHIO Aachen pääareena

CHIO Aachen pääareena

CHIO Aachen pääareena

Ilta meni Martha kerho tyyppisissä merkeissä kun ommeltiin lippuja takkeihin ja vaihdeltiin nappeja jne muuta pientä sälää hostellin sisäpihalla. Viereisessä pöydässä istuvat puolalaiset pyysivät istumaan heidän kanssaan. Juttelimme hetken, mutta kun whiskypullo nro 2 lyötiin pöytään, lähdettiin evakkoon nukkumaan. :) 

Keskiviikkona oli myöhäinen aamu. Ensin oli vuorossa kouluratsastusken ensimmäinen kierros. Kisan formaattiin siis kuului että jokaisen joukkueen kaikki 3 ratsastajaa ratsastivat sekä koulu että esteiden ensimmäisen kierroksen. Jokainen joukkue sai arvonnassa 3 hevosta, joilla ratsasti myös 2 muuta joukkuetta. Meidän hevoset Lucy, Coco ja Vikomt olivat arvonnan perusteella sekä meillä että Japanilla ja Belgialla (joka oli joukkueena paras kouluratsastuksessa Korean OMM-kisoissa 2010). Meillä kävi maksimaalinen arpaonni ja jouduimme ensimmäisenä lähtemään ja hevoset olivat melko mielenkiintoisia... Ensimmäinen oli 6v tamma jonka selässä ei ollut koskaan käynyt kukaan muu kuin omistaja eikä se ollut ikinä ollut kouluradalla. Toinen oli ihan väärinpäin rakennttu lihakseton estehevonen ja kolmas oli kiltti ja laiska perusputte. Onneksi muut olivat kilttejä ja minä sain sen kiltin puten ja koulutytöt ottivat haastavammat hevoset.

Minulla oli mukana vain pikkurissat, koska käytän vain niitä kotona. Kävin aamulla kysymässä päätuomarilta, Mariette Withagesilta, että onhan nämä sallitut. Mariette sanoi että on joo. Verkassa kun olin kiiipeämässä kyytiin sanoi stewardi että eivät ole sallitut. Apua, kiire! Annalla oli extrakannukset, mutta ne olivat niin pitkät että muutaman minuutiun verkattuani hevosen omistaja sanoi että en saa mennä niillä. Kun rupean vaihtamaan omistajan kanssa, stewardi huutaa että aikaa on 1 min. Ehdin juuri vaihtaa kannukset ennnenkuin piti mennä jo radalle. Verkatahan sai siis sen 5 minuuttia....

Deutsche Bank Stadium, meidän kisa-areena

Rata ei sitten mennyt ihan putkeen.. Ensimmäinen hevonen säikkyi kaikkea ja veti ristipukkilaukka suurimman osan ajasta, toinen kulki kaula väärällä ja minä puksutin perässä. Tässä kisassahan koko joukkue suorittaa rataa kerralla, eli menimme possujunassa. Ratastimme kerran väärin ja muutenkaan ei ollut ihan mitään huippusuorittamista. Toisena meidän hevosilla meni japanilaiset pojat jotka itse asiassa ratsastivat todella siististi ja kolmantena belgialaiset. Tässä vaiheessa hevoset jo liikkuivat ihan hyvin ja niin me karsiuduttiin heti kättelyssä. Meitä kyllä harmitti, koska kuitenkin 2/3 joukkueen jäsenestä on oikeita, hyvin pärjänneitä kouluratsastajia. Mutta ei voi mitään, kävi huono tuuri. Ensi kertaa varten lisäksi harjoitellaan sitä ryhmässä ratsastamista...

Ensimmäisen koulukierroksen jälkeen oli vuorossa viralliset avajaiset. Marssittiin lippua kantaen kaikki maat sisään ja kuunneltiin puheita ja vannottiin jonkin sortin fair play ja horsemanship vala. Avajaisten show-ohjelmaan kuului erittäin vaikuttava Aachenin yliopiston voimistelijoiden valmistelema esitys, Saksalaisen opiskelija-ratsastuksen esittelyä, söpöjä poneja ja hienoja friisiläisiä. Lisäksi tosi sympaattinen lusitano joka oli osa upeaa flamenco esitystä.

Aachenin kaupunkivartio

Avajaisparaatia

Keskiviikko-iltana kaikki jäivät kisa-areenan viereiselle kaljateltalle, jossa sitten tutustuttiin urakalla. Oli todella kivaa kun tunnelma oli leppoisa ja kaikki erittäin avoimia ja mukavia. Osa lähti yökerhoon ja osa lähti hostellille jossa vielä istuimme sisäpihalla iltaa jonkin aikaa. Puolan joukkue juotti taas kaikille whiskyä ihan hurjia määriä ja muun muassa korealaiset olivat hiukan kauhistuneita.

Torstaina sain nukkua pitkään. Kisa-areenalla oli vuorossa kouluratsastuksen 2. ja 3. kierros, mutta koska kukaan meistä ei ratsastanut, niin päätin mennä keskustaan syömään ja hiukan shoppailemaan. Pää-asiassa hevsotarvikeliikkeeseen, ylläri... Ostin kivan kisapaidan, värishampoota Jekulle, kuolaimet ja kannukset. Käytiin syömässä Liinan serkun kanssa joka asuu Aachenissa. Hostellin kautta kaunistautumaan ja illan ohjelma oli Aachenin kaupungin talolla, jossa pormestari otti meidät vastaan ja piti puheen. Kaupungintalo oli todella hieno ja VANHA. Valitettavasti dinnerin sijasta saatiin vain lentävä buffetti, joten piti tehdä kierros Mäkkärin kautta. :) Illemmalla oli vuorossa Weinsommer niminen kaupunkifestari, jossa kadulle oli pystytetty lava ja muutamia telttoja, jossa paikalliset viinintuottajat myivät omia viinejään. Tunnelma oli leppoisa ja iloinen ja kaikki tanssivat pitkin katuja. Ihanaa, ei tuollaista Suomesta näe. Lähdettiin kuitenkin semi aikaisella bussilla kohti hostellia nukkumaan, koska perjantaina alkoi niin aikaisin.

Aachenin kaupungintalo

Weinsommer, kaupungin viinifestivaalit

Perjantaina tosiaan oli vuorossa ensimmäinen estekierros. Kutsussa luki 0.90-1.05 cm, mutta rata oli kyllä reilun metrin kautta linjan. Meillä oli käynyt parempi tuuri hevosten suhteen mutta melko pelottavia vastustajia... Hyppäsimme Koreaa ja Irlantia vastaan jotka olivat olleet joukkueena 1. ja 2. Korean OMM-kisoissa. Eli vähän puntti tutisi... Hevoset olivat melko raakoja mutta perustoimiva. Liina sai Luna-nimisen ison, vähän laiskan mutta todella kiltin oloisen hepan, Anna otti pienen ja kuuman Biancan ja minulla oli vähän hidas ja pieni ruuna Charanto. Molempia koulutyttöjä jännitti jonkin verran, mutta molemmat pääsivät kunnialla maaliin. Arvostelu oli tyyliarvostelu, jossa yhdestä pudotuksesta sai -1 pisteen tyylipisteistä. Liinalla tuli muutama puomi, mutta perushyvä rata. Samalla hevosella irlantilainen vetäisi tyylikkään  0 vpn ja näin ollen Liina putosi jatkosta. Annan hevonen oli aika stressaantunut tilanteesta, ja ensimmäisellä ratsastajalla, irlantilainen, sen tulos meni miinuksen puolelle. Korealaisella se meni jo vähän paremmin, mutta ei paljoa. Tulos oli jotain 14 pisteen pintaan. Anna sai hienosti vietyä hevosen maaliin ja repäisi 18 tyylipistettä ja pääsi näin jatkoon!

Radankävelyä

Itse olin ensimmäinen ratsastaja mun hevosella, ja sain tehtyä mielestäni ihan siistin 0-radan. Yksi kaarre meni ristilaukassa, mutta muuten ihan hyvä. Odotin tuloksiani portilla ja meniasin tippua perseelleni kun sain tyylipisteet 30,xx! Sitten oli armotonta jännittämistä ja odottelua vuorossa. Irlantilainen meni radalle ja kuulin että hän oli ollut Irlannin kenttä EM-hopeaa ottaneessa joukkueessa. Jännitti niin että meinasin kuolla. Kuitenkin muutama lähestyminen meni pieleen ja joku puomi tuli, tulos 26,xx pistettä. Korealainen sai jonkun puomin ja tyylipisteet 27,xx. Pisteitä odotellessa kuulin että sama jätkä oli ollut Korean voittajajoukkueessa viimeksi. HUH! Taisin huutaa suoraa huutoa tajutessani että olin päässyt jatkoon! 

Virallinen World University Equestrian Championships este

Perjantai-iltana oli vuorossa Ridere's Night Aachenin isoimmassa yökerhossa, Starfishissa. Meidät kaikki vietiin busseilla paikalle ja vastassa oli aivan jättikokoinen yökerho! Kuulema paikkaan mahtui noin 4500 henkeä. Siellä oli koko järjestelukomitea, kaikki ratsastajat, supporterit, tuomarit, vanhemmat jne. Aivan kaikki! Musiikki oli tosi hyvää ja me biletettiin iloisesti menemään! Lähdimme kuitenkin fiksuina tyttöinä jo 3 aikaan kotiin jotta oltaisi skarppina lauantain esteradalla. Irlantilaiset (jotka oikeasti olivat just niin kovia julhlimaan kun aina puhutaan) olivat vetäneet aamu klo 6 asti ja käynneet vaan hotellilla vaihtamassa vaatteet ja suoraan kisapaikalle. Huh, mä en jaksais enään tollasta... :) 

Minä ja Liina @ Starfish

Lauantai-aamuna bussilla klo 7.15 kohti kisapaikkaa. Vähän väsytti, mutta oltiin niin kierroksilla että väsymys hävisi melko äkkiä. Olin tosi hermona, koska hevoset oli arvottu jo edellisenä päivänä ja hevonen joka minulle arvottii oli todella ei minun tyylinen. Lady Lagra oli iso, 175 cm, 5-vuotias, hidas ja huonsti ratsastettu tamma, joka oli ensimmäisen kierroksen kouluradalla saanut vakuuttavan prosenttirivin 48%, 49% ja 53%.

Ennen minua samalla hevosella hyppäsi tyttö Guatemalasta, joka oli saanut jonkun mitalin Pan-American Gamesista ja edellisen estekierroksen parhaat tyylipisteet. Hänellä oli vaikeuksia saada hevonen käännettyä ja muutama etäisyys meni aika mielenkiintoiseksi. Viimeisenä radalla oli kaareva linja joka oli kiinni kuudella tai edeten viidellä. Melkein kaikki tekivät sen kiinni kuudella, koska linjan toinen este oli lyhyehkö pysty-pysty sarja. Guatemalalaistyttö yritti ottaa hveosta kiinni, mutta ei ollut mitään saumaa ja rysäytti sarjan sekaan niin että tippui kyydistä. Mua pikkasen jännitti mennä kyytiin...

Taas radankävelyä

Esteverkassa oli 2 minuuttia aikaa tutustua hevoseen ja sai tehdä kaksi hyppyä. Kaikki hevoset oli esiverrytelty Aachenin opiskelijaratsastuskerhon toimesta. Hypyt tuntuivat hevosella todella hyviltä, oli  poweria ja oli yllättävän varovainen. Ongelma oli kääntyminen... Se ei todellakaan kääntynyt, ei ulkoavuilla eikä sisäohjasta vetämällä. Verkkaratsastaja sanoi minulle että se pitää jättää vähän kauas, muuten ei tule mitään. Menin radalle vähän kusi sukassa. Rata alkoi hyvin, sain jätettyä sen tarpeeksi kauas joka esteestä ja se ei ollut lähellekkään yhtä puomia. Jätin tosin joka välistä pois yden askeleen. Viimeiselle linjalle olin suunnitellut sen kuusi askelta, mutta hypättyäni sisään linjaan aloin laskea askelia ja tultuani kolmeen tajusin etten mitenkään saa revittyä sinne sitä kuudetta. Ei muuta kuin tennaria kylkeen ja latasin viidellä. Onneksi hevonen oli varovainen ja selvisi sarjasta ulos, tuloksena 0 vp ja ihan hyvät tyyli pisteet! WoOW!! Olin NIIN fiilareissa! 

Mun jälkeen hevosella meni eräs 2 m pitkä romanialaisjätkä. Oli tosi taitavan oloinen, mutta sanoi itse jälkeenpäin että ei osannut lukea hevosta tarpeeksi ja koitti kootta sitä liian lähelle. Tuloksena pari hasardihyppyä ja lopulta sekaanmeno, jonka jälkeen mies keskeytti, kun tiesi että mahdollisuudet jatkoon olivat menneet. Tämä tarkoitti siis jatkon menemistä minun kannalta. Hetken päästä alkoi pelottaa toden teolla kun tajusin seuraavam kierroksen olevan 130 cm.

Hevosarvonnoissa minulle osui Comtess.Kun hevoset esiteltiin areenalla, niillä oli väärät numerot eli kukaan ei tiennyt mikä on se oma ratsu. Ehdin ajatella että kunhan se ei ole tuo rautias. Sitten selvisi että just sehän se on.. Ensin sillä hyppäsi eräs espanjalainen tyttö, joka sai 8 vp.

Comtess, 3:s kierros

Menin hakemaan hevosta ja kysyin verkkaratsastajalta että millainen hevonen. Hän näyttää käsiään jossa molemmat nimettömän sormet olivat ihan veressä ja vastaa "She's a bit strong..." . Apua.. Pääsin selkään ja tunne oli kuin olisi laittanut ohjat betoniseinään kiinni ja yrittänyt ratsastaa. Sain yhden puomin alkuradasta ja pääsin 7a-b sarjalle jossa tuli b-osa alas kun en vaan saanut kiinni. Tajusin että minun on voitettava espanjalaisen aika, koska hänelläkin oli kaksi pudotusta, joten lähdin etenemäään kahdelle viimeiselle. Tämä oli minulta selkeä arviointivirhe, sillä hevonen ei tätä kestänyt vaan lähti viemään minua aivan rättinä. Pääsin kahden viimeisen esteen yli/läpi, mutta maalilinjan jälkeen en saannut enää pysäytettyä, vaan vedin pari kunniakierrosta. Tässä kohta tiesin jo karsiutuneeni jatkosta, joten on myönnettävä että otti hiukan päähän...

Tästä lähdettiin "kunniakierroksille"....

Minun jälkeen hevosella meni kirgisialainen mies, joka sai myös jotain puomeja. Tuo espanjalaistyttö joka minut pudotti voitti sitten henkilökohtaista estekultaa. Hän oli oikeasti todella taitava. :) Periaatteessa olin päässyt pidemmälle kuin olin uskaltanut odottaa, mutta sanonta "Nälkä kasvaa syödessä" todellakin pitää paikkansa. :)

Lauantai-iltana oli vuorossa juhlallinen Rider's Ball eräässä isossa kongressicenterissä, Eurogress. Pukukoodi oli Black Tie, eli smokki, mutta siellä kyllä näkyi ihan kaikki variaatiot farkuista frakkiin. Onneksi me Suomen joukkue oltiin eduksemme. :) Ohjelmassa oli ruokaa ja tanssimista. Myös Aachenin yliopiston tanssiryhmä kävi vetämässä meille esityksen. Jossain vaiheessa huomasimme että baaritiski oli noin 5 metrin pituinen ja baarimikkoja oli 5, siinä missä meitä vieraita oli reilu 1000. Eihän siitä tullut mitään, joten suuntasimme läheiseen yökerhoon ison ratsastajaporukan voimin. Kerho oli vähän ahdistava, matala katto ja todella pitkä ja kapea tila. mutta emme antaneet tämän häiritä vaan biletimme iloisesti menemään, tietäen että ratsastukset oli ratsastettu. Tai oli siellä myös joku finalistikin.... :)

Riders Ball, Eurogress Aachen

Sunnuntaina suunta kohti areena ja katsomaan finaaleja. Vuorossa oli koulufinaali, joukkuefinaalit ja estefinaalit. Esteiden pronssifinaalissa ranskalainen Thibault Destrebecq päihitti täpärästi Saksan Lisette Ahrensin, joukkukulta meni odotetusti Saksaan, Ranskan ottaessa hopeaa ja Uusi Seelanti pronssia. Esteiden kultafinaalissa esteet olivat tapissa, tuhti 140 cm rata, 12 estettä ja 15 hyppyä. Hevoset olivat kuin eri paneetalta kuin aiemmat, nämä olivat TODELLA upeita. Kultafinaalissa oli vastakkain minut jatkosta pudottanut espanjalainen Diana Marsá ja norjalainen Emil Flamm.

Emil hyppäsi ensin yhdellä hevosella, joka ei ollutkaan ihan helppo, tuloksena 4 puomia, yliaikaa ja melkein kielto. Sitten Diana hyppäsi toisella hevosella erittäin vakuuttavan 0 vp. Tässä vaiheessa ratsasatajat vaihtoivat hevosia. Kumpikin ratsastaja hyppäsi molemmilla hevosilla yhden kierroksen ja vähiten virheitä saannut voitti. Eli Dianan lähtiessä ykköshevosella radalle, hän tiesi että jos saa sillä alle 16,25 virhettä, on kulta hänen. Taas nähtiin todella tarkkaa ja vakuuttavaa ratsastusta, tuloksena yksi puomi. Katsomo räjähti Dianan päästyä maaliin ja kuuluttaja huusi täyttä kurkkua että edessänne tuore maailmanmestari Diana! Aivan uskomatonta! :)

Kunhan adrenaliini hiukan laski oli mitalijakojen ja päättäjäisseremonioiden vuoro. Mitalit jaettiin ja Saksa kahmi odotetusti mitaleja roppakaupalla. Kouluratsastuksen henkilökohtainen kulta ja pronssi, väliin kiri Itävalta. Henkilökohtaisen yhdistetyn kisan kaikki kolme mitalia meni Saksaan, kuin myös joukkuekulta. Estepuolella mitalit menivät Espanjaan, Norjaan ja Ranskaan.

Yhdistetty joukkuekulta - Saksa

Henkilökohtaisen esteratsastuksen mitalit
Kulta - Diana Marsá ESP, Hopea - Emil Flam NOR, Pronssi - Thibault Destrebecq FRA

Päättäjäiskulkueen jälkeen oli vapaata hengailua kisapaikan kaljateltalla josta hostellin kautta mitalijuhliin erääseen keskustan pubiin. Ihanan rento päätös upealle viikolla! Maanantaina suuntasi kone takaisin Suomeen ja karuun todellisuuteen. Reissu tule jäämän ikuisesti mieleen upeana kokemuksena. Saimme kutsun lähteä kiertämään opiskelijoiden omaa Nations Cup sarjaa. Tähän kutsuun tulemme varmasti vastaamaan! Kerron tästä lisää kunhan asioita selvitetään hiukan lisää.

Saksan kultajoukkue päättäjäiskulkueessa

Kaikki ratsastajat päättäjäisseremoniassa

Päättäjäiskulkue

Comtess, 3:s kierros

Saksan voitonjuhlat

Suomen joukkue oli yhdistetyssä kisassa 21/26, estejoukkueena 4/26 ja henkilökohtaisesti olin 12/78. Eli tyytväinen saa olla! 

Areena illalla

Comtess