Ulkokausi alkaa!

Huhtikuussa oli vielä Ypäjällä viimeiset hallikisat. Vaikka Ypäjän puitteet ovat hienot ja siellä on toimiva kisata, niin ei kyllä kauheasti harmittanut että kyseessä oli viimeiset Ypäjän kisat hetkeen... Kyseessä oli Team Eurohorsesin järjestämät mammuttikisat, lähtöjä oli montaa sataa per päivä ja kahdella areenalla. Eipä tarvinnut istua toimettomana.. Oman kilpailemisen lisäksi tein tuomariharjoittelua taas.

Jekku Turku 17-19.5
120 cm

Kävin alkuvuodesta tuomari ja stewardikurssin, ja nyt pusken niitä harjotteluja kasaan. Molemmista tarvitaan 6 kpl harjoitteluja, eli 12 kisaa yhteensä. Näitä on 2 vuotta aikaa tehdä, sitten voi hakea liitolta lisenssin. Tuomariharjoittelua voi tehdä myös vaikka kisaa itse (ei vaan siinä omassa luokassa), mutta stewardia varten pitää olla ilman hevosta paikalla. Ihan hyvin olen pääsyt tekemään, tällä hetkellä kasassa 2 tuomariharjoittelua ja 2 stewardharjoittelua. Suunnitteilla olisi saada loppukesään mennessä tehtyä pois nuo, niin voisi anoa ne oikeudet!

No mutta siihen Ypäjään! Hyppäsin lauantaina ja sunnuntaina 110 cm luokat, molemmissa puhdas suoritus ja rusetti! Hyvä Jekku! :) Tätä menoa saada jopa puolet bensakuluista katettua....

"Olisiko tuolla jotain syötävää..?"

Ulkokausi oli tarkoitus aloittaa Laaksolta, mutta armoton vapun jälkeinen kevätflunssa esti tehokkaasti tämän toteutuksen. Uutta matoa koukkuun, sadevaatteet ja valmistautuminen monsuuniin alkakoon. Toisin sanoen Turun Maljaan! Joka ikinen kerta kun olen siellä ollut, on tullut vettä kuin Esterin sanonkomistä. Samaan varauduttiin, ja vaatetta sekä huopia ja suojia oli kuivat joka päivälle. Vanhat merkit pitivät paikkansa kaatosade "yllätti" jo matkalla. Auton pyyhkimet olivat niin kovalla että niistä jo irtosikin pala.

"Kyllä täällä on  ruohoa alla...."

Vihdoin paikalla, sade hiukan hellitti. Tästä rohkaistuneena kamat purkuun ja auto sähköön jotta saisi lämmön plussan puolellle ennen yötä. Näin luulimme. Sähköt eivät toimineet, joten autossa oli jääkylmä joka paikassa paitsi jääkaapissa, missä juustot ja makkarat viihtyivät. Jess.

Kauhea kun olen negatiivinen... :) Nyt loppuu, nimittäin sähköt korjattiin, sade lakkasi ja elämä hymyili. (Makkaratkin pelastuivat). Torstaina oli aluekisat, luokkana 110 cm. Tästä puhdas suoritus ja rusetti! Perjantaina oli vuorossa 120 luokka. Hevonen oli tosi skarppina, mulla tuli yksi tällainen klassinen nyppimiskohtaus, sarjassa "Muut tuli tän välin 7 askelta, kokeilen jos saisin 11 mahtumaan".. Argh! Yllättäen puomi lähti matkaan. Harmi, koska rata oli muuten hyvä

Väsyttää ihan sikana.....

Jekku Turussa 17-19.5
110 cm

Lauantaina vuorossa 115 cm Amatöörisarjan osakilpailu. Huolimatta luokan järkyttävästä alkamisajasta (8.00), selvisimme oikein hyvin, tuloksena 3:s sija! Pääsin hiukan ratsastamaan aikaa ja sain nysväilyvaihteen pois päältä. Kuitenkaan en mennyt "täysii", eli vielä on nipistettävää, mikä on positiivista. Matka suuntasti kotiin odottamaan seuraavia kisoja, eli Tuomarinkylää.

Tuomarinkylässä hypättiin sunnuntaina 27.5 taas Amatöörisarjan osakilpailu korkeudella 115 cm sekä avoin 120 luokka. Amatöörisarja osui nappiin, oli hyvä rata, tuloksena 4:s sija. Hyvä flow oli päällä ja ratsastaminen tuntui helpolta. Jess, kyllä tämä tästä! Seuraavaan luokkaan lyhyt verryttely, jotta olisi vielä paukkuja. Strategia meni nappiin, tuloksena 3:s sija! Tähänkin olin super tyytyväinen! Oli mieliala korkealla kotimatkalla!

Jekku Tuomarinkylässä 27.5
Amatöörisarja 115 cm, kunniakierros

Video Tuomarinkylän 115 cm luokasta:

Video Tuomarinkylän 120 cm luokasta:

Nyt kun saisi tämän hyvän, etenevän vireen jatkumaan. Mun nyppimisongelma korostuu kun tulen epävarmaksi, verryttely menee pieleen tai esteet on liian isoja tai kukat radalla ovat väärän värisiä. Silloin kun on hyvä fiilis päällä, mikään ei tunnu vaikealta eikä mikään este liian isolta. Pitää löytää joku takuuvarma kikka kolmonen millä tämän oikean zen-tilan saa saavutettua...

Jekku Turussa 17-19.5
120 cm