Special: SRNC World Finals Norway

Tässä nyt tulee, vaikkakin myöhässä, yleisestä toiveesta postaus Norjan opiskelijaratsastuskisoista. Eli.

Perjantaina 28.12 oli lähtö Norjaan. Tapasimme aamulla lentokentällä aikaisin. Oli hyvin aikaa oppia tuntemaan joukkue, sillä jostain syystä koko lentokenttä oli aiivan tukossa ihmisistä. Check Inissä meni varmaan 45 min joten kiire meinasi tulla. Olimme varanneet ylimääräisen laukun jotta saisimme kaikki ridakamat ja edustustakit mahtumaan ilman extrakiloja. 

Lento Osloon sujui ilman suurempia kummallisuuksia ja Gardemoenin lentokentältä otimme junan Kongsberg nimiseen kaupunkiin josta meidät poimittiin kyyttiin bussiin. Muut olivat saapuneet jo edellisenä iltana joten meno oli heillä kova jo bussissa... Suuntasimme ihan parin kilsan päähän hiihtokeskukseen joka norjalaisittain oli melko vaatimaton (3 rinnettä ja 1 rinneravintola) mutta meille hillitön luxus. Rinteet olivat about 1700 m pitkiä!! Vrt. Peuramaa, 300 m.. 

Suurin osa muista olivat täysin aloitteljoita suksilla. Mm. yksikään irkuista ei ollut ikinä nähnyt suksia, joten päätimme yleisen turvallisuuden nimissä jäädä hetkeksi lasten rinteeseen jeesaamaan heitä. Olimme opettajan roolissamme yllättävän hyviä ja pikkuhiljaa muutkin alkoivat päästä alas vain yhdellä kaatumisella. Tässä vaiheessa haettiin kaakaota kahvilasta ja lisättiin vähän Minttua joukkoon ja oltiin yllättäen vielä suuremmassa suosiossa. :) 

Hiihtämisen jälkeen meidät vietiin johonkin rinnehotelliin missä oli paljut ja sauna. Aika lame sellainen, ei edes minun mielestä kovin kuuma, vaikka olen huono saunomaan. Muut huusiat halleluuja.. :) Saimme yllytettyä pari belgialaista pyörimään lumeen "We do this all the time in Finland"-argumentilla. Eivät vakuuttuneet. Seuraavaksi meille tarjoiltiin todella hyvä buffa illallinen ja söimme ja seurustelimme kunnes meidät vietiin majoitukselle. 

Lauantaina 29.12 oli vuorossa kaupunkikierros Dröbak-kaupungissa missä asuimme ja missä myös ratsastuskeskus oli. Dröbak oli Oslon jokin esikaupunki, matkaa noin 45 min. Tosi söpö pieni kylä! :) Kaikki kävi kaupassa ja pyörittiin vähän ympäri keskustaa. Tästä majoitukselle, joka siis oli paikallisen käsipalloseuran harjoitushalli, eli helkkarin iso jumppahalli. Osa viihtyi paremmin, osa vähemmän hyvin.. :) 

Jumppasalimme... Huomaa oikealla olevassa maalissa suomalainen leiri...

Toisesta kuvakulmasta

Illall oli vuorossa Welcome Party. Tätä varten meidät vietiin bussilla jonnekkin paikkaan X, missä meitä odotti joku söpö pieni talo. Siellä saatiin aluksi illallista pastasalaatin muodossa (pettymys!!). Tässä vaiheessa järjestäjät huomasivat unohtaneensa koko baarin sisällön jonnekin muualle, joten odottelua oli tiedossa. Onneksi kuitenkin tämäkin saatiin ratkottua ja jouduin/pääsin toimimaan baarimikkona jonkin aikaa kunnes saatiin homma pyörimään. Hauska ja villit bileet oli! :) 

Sunnuntaina 30.12 oli vuorossa ekat ratsastukset, eli koulupäivä! Meille arvottiin hevoset Ulla, Cracky ja joku muu. Päätimme että Mathila ratsastaa  ekana Ullalla, Ilona toisena x hevosella ja minä kolmantena Crackyllä. Näissä kisoissa siis koko joukkue ratsastaa kerralla ohjelman ja tuomareita on 4, eli yksi per ratsastaja ja yksi joka arvostelee joukuetta kokonaisuutena. Ratsastimme Ruotsia ja Belgiaa vastaan, vähän jännitti koska molemmat olivat tosi taitavia. 

Meillä meni kokonaisuutena ok, muttei kuitenkaan häikäisevästi. Menetimme jonkinverran pisteitä joukkuetuomarilta, koska emme pysyneet kasassa ja samanaikaisuus jätti toivomisen varaa. Kukaan meistä ei päässyt jatkoon, mutta olimme kaikki 2/3 hevosillamme ja suht. pienillä eroilla. Kaksi ruotsalaista ja yksi belgialainen menivät jatkoon semifinaaliin.

Illalla oli vuorossa Theme Party, teemalla Christmas Creatures. Meillä kaikilla oli vähän mielikuvitus hukassa ja olimme toisistamme tietämättä hankkineet samat asusteet! :) Mulla oli asusteiden lisäksi punainen joulumekko. Ihan söpö.  :) Bileet olivat samassa paikassa kun edellisenä iltana ja melko villit sellaiset taas.... 

Maanantaina 31.12 eli uudevuoden aattona oli vuorossa esteitä! Arvoimme hevoset Ulla (eri Ulla kun koulussa) , Tumbla Boy ja vuonoponi! Mathilda otti Ullan, rautias iso hevonen, Ilona otti Tumbla Boyn, söpö kimo poni ja minä sain vuoniksen jonka nimeä en muista. Ratsastimme taas Ruotsia vastaan, sekä USA:ta.

Ilona teki siistin 0-radan, mutta niin teki ruotsalainen ja jenkki, joten Ilona jäi täpärästi jatkosta, tosin pienellä erolla. Mathildan hevonen olikin mielenkiintoisempi tapaus… Ensin se viskasi jenkki-tytön kanveesiin 3.s esteen kohdalla, sitten keuli ja kieli Mathildalla pihalle jossain 4-5 esteillä ja lopuksi ei viennyt ruotsalaista sen pidemmälle. Näin ollen kaikki saivat ratsastaa uudestaan eri hevosella. Saivat pienen, kuuman kenttäponin. Mathilda teki sillä puhtaan radan, muut saivat vissiin yhden puomin mutta koska kyseessä oli tyyliarvostelu jossa pudotuksesta vähennettiin -1 piste, jäi Mathilda jatkosta vissiin 0,35 pisteen erotuksella.

Mun vuonoponi oli ihan täpinöissään! Kerran kun se polkaisi käyntiin niin johan kulki! :) Tosin jopa se 90 cm rata tuntui isolta tollaisen 145 cm korkean vuoniksen selässä. Pelkäsin että se katkeaa kun menen kyytiin mutta norjalaiset nauroivat ja sanoivat että kyllä nää kestää! Tehtiin perussiisti 0-rata ja sitten jännättiin muiden pisteitä! 

Lounaan jälkeen saatiin tieto että pääsin jatkoon! Semifinaali oli reilun 100 cm ja sain arvonnassa Zangersheide nimisen hevosen. Kyseessä oli lähes 180 cm korkea tosi sympaattinen ja helppo ruuna. Sillä meni myös tyttö Valko-Venäjältä ja Ruotsista. Olin sillä viimeisenä, eli näin molemmat ekat. Valko-Venäläinen meni suht ok, mutta Ruotsi tyttö täräytti. Teki niin super siistin 0-radan että mietin jo että ei mitään järkeä lähteä edes radalle. Siinä ei ollut mitään korjattavaa, kaikki oli ihan suoraan oppikirjasta. Vähän lannistuneena menin kyytiin. Hevonen oli tosiaan helppo ja sympaattinen, radan näette alla. Kuvauksesta kiitos Irlantiin! 

Ratsastin mielestäni hyvän, siistin 0-radan, mutta en tosiaan tiennyt että miten tuomarit suhtautuu. Iltaan asti sai jännätä, sillä tulokset julkaistiin illan gaalassa.

Ratsastuksien jälkeen siis suuntasimme jumppasalin kautta vaatteita vaihtamaan ja keskustaan erääseen hienoon hotelliin illalliselle. Kaikki oli tälläytyneenä viimeisen päälle pitkiin mekkoihin ja pukuihin. Buffa illallinen oli todella hyvä! Kaikkia ihania herkkuja oli tarjolla ja vedimmekin melkoiset ruoka-ähkyt... 

Vuoden vaihteen lähestyessä menimme läheiseen satamaan katsomaan Dröbakin kaupungin ilotulituksia, jotka olivat todella mahtavat! Kestivät varmaan 10 minuuttia ihan yhtäjaksoisesti! WOW! Sitten takaisn hotellin yökerhoon bilettämään. Jossain vaiheessa musiikki keskeytettiin ja tuloksia julkaistiin. Tässä vaiheessa jännitti aivan perkeeleesti!! Huomaamattani imaisin lasini tyhjäksi pillin kautta sillä aikaa kun tuloksia luettiin ja kun sanoivat että "Through for Jumping Finals is ... for Finland, *minä*" meinasin ihan tosissaa tiputtaa lasini lattiaan! Olin aivan äimän käkenä! Kaikki tulivat onnittelemaan ja ruotsalainen tyttö myös. Huomasi että hän oli hiukan pettynyt, mutta hyvää urheiluhenkeä osoittaen tuli kuitenkin onnittelemaan. Loppuilta meni melkoisissa euforisissa huuruissa... :) 

Tiistaina 1.1.2013 oli vuorossa finaalit. Tässä vaiheessa meitä oli 3, ja kaikki mentiin samalla hevosella. Kaksi ekaa kierrosta oli siis tyyliarvostelulla, nyt oli virheet ja aika. Ensin meni belgialainen tyttö joka sai yhden puomin eikä ollut kovin nopea. Menin toisena, ajattelin että olen vähintään kolmas anyway. Aloitin ripeästi mutta en miljoonaa. Sain yhden puomin alkuradasta, joten vedi urut auki joka kostautui viimeisen esteen pudotuksena. Tosin on myönnettävä että ratsastin kyllä huonosti. Molemmat puomit olisivat olleet ehkäistävissä jos olisin ollut tarkempi ja pysynyt suunnitelmassani. 

Minun jälkeen meni vielä ranskalainen poika, (joka muuten sai Opiskelija MM-kisoista pronssia), joka tikkasi ripeän yhden puomin radan ja vei näin ollen voiton. Vähän tietenkin harmitti, mutta tällasita tää on. Ja ottaen huomioon että hevosta ei oikeasti tunne, oot hypännyt sillä sen 2 hyppyä ennenkun menet radalle, niin hirveästi ei ole varaa kikkailla. 

Ruusuke ja tiimitakki

Lopputuloksena sain siis henk.kohtaista estepronssia ja Suomen joukkue sai estehopeaa. Vaikka olin ainoa jatkoon mennyt, muilla tytöillä oli niin pienet erot, että nousimme kuitenkin korkealle! Näissä kisoissa ei koskaan verrata muihin ratsastajiin, vaan vain ja ainoastaan niihin jotka menevät samalla hevosella. 

Havainnollistava esimerkki: Maija ja Matti menevät samalla hevosella, Maijaa saa 65% ja Matti 60%. Ero on siis 5 %-yksikköä. Kalle ja Karin menevät samalla, Karin saa 52 % ja Kalle 51 %. Ero on siis vain 1%-yksikkö, jolloin Kalle on rankingissä korkeammalla kuin Matti. Koska vaikka Matilla oli korkeammat pisteet, oli Kallella pienempi erotus. Ymmärrättekö? :)

No, palkintojen jakojen jälkeen suuntasimme viimeisille juhlille jumppasalille ja sitten parin tunnin yöunilla takaisn koti-Suomeen. Oli huippuhyvä reissu kaiken kaikkiaan, vaikka järjestelyt paikoitellen ontuivat hiukan.... Tulokseen saa olla tyytyväinen ja nyt osaamme taas vähän paremmin varautua tulevaan! :) 

Huh, tulipa pitkä! Kommetoi vaikka pelkkä hymiö tms jos jaksoit lukea loppuun! :)